Elämä väsyttää

On parempia kuin sinä.

Ja minä ansaitsen heidät.

Sinä olet ainoastaan kyyninen.

Minä olen ainakin

    kaunis,

        älykäs,

            lahjakas ja

               hauska.

Sinä olet paska.

Ja minä ansaitsen heidät. 

Ooh

minä olen aurinko joka ei koskaan nouse

Katso ylös ja tee askareesi

Vasta sitten ota irtautuminen

osta illuusiosi elämästä

Koska aiot elää

Koska aiot ottaa

    kantaa vastuusi 

Kuin jättiläinen pelottavan silmänsä kanssa

Ei minä en tahdo syödä sitä

Ei minä en tahdo edes koskettaa

kantaa saastaa toiselta naiselta

Suutele, pure, alista.

Käsiraudat, kaulapanta, kookosrasva.

Tee se vielä kerran; pure mahaani.

Pidä hiljaa lähelläsi ja

silitä hiuksiani.

Kaksi meitä molempia. 

Kierrät kehää

ympärilläni kuin koira

puutarhapalmu johon yritän keskittyä

silti osun sinua

vasempaan olkapäähän

huora, peniksesi, se on.

Haluaisin olla tunteellisempi

ärsytät minua vain liikaa mies. 

Minun on ikävä

tuttuja käsiä

uusia käsiä

menetettyjä käsiä

vapauttavia käsiä.

Tulva vie

romut, rauniot

peittää menneen verellä.

Kun valo syttyy

kädet ovat poissa

raunioista kohotettu

uusi kaupunki.

Tukehdu.

Ja minä pelastan sinut kerta toisensa jälkeen

itseni päivittäin uhraten.

Pala palalta raunioista joista

riittää voimaa vain toisen elää.

Jäätyneet katseet välillämme

vittu mä vihaan sua

pidä turpas kiinni huora

älä liiku tai lyön.

Sanasota on sodista kavalin

kun taistelu on ohi

kestää haavojen parantumisessa

kauemman kuin koskaan kuvittelisi.

Jumalauta sä et

sä et kuulu mun elämään

tule vielä lähemmäs

niin mä soitan sinilakit.

Voisiko kuvitella

tyynen, kostean hiekkarannan

auringon, kesän ja onnen

välillämme.

Sinä jumaloit rahaa

minulle riittäisi rakkaus

ei ruokaa materiaa riitoja

henkeviä keskusteluja yöllä

viinilasit hehkuen punaisina

viimeisen kynttilän valossa

paneudumme toisiimme

olemme yksi vahvempi

vahvoina yksilöinä

suutelemme tunteja

häveliäästi ja peläten aamua.

On aika unohtaa utopiat ja palata inhorealismiin.

Me olemme aina yksi. Yksin.

Muistan nuoruuden

lämmitimme toisiamme kolmen peiton alla

et vielä vihannut vartaloani, pidit persoonastani

olit kaunein tapaamani mies eikä rakastamiselleni näkynyt loppua.

Mitä tulee henkisen kuoleman jälkeen jos ruumis väsyy vasta myöhemmin?

Valheellinen menneisyys

kuin taakse jäänyt suuri kivi

sen luo yritin joskus turvaan.

Mieleni tekee savuketta

aina kun olen tässä ullakkohuoneessa

johtuu siitä että täällä niitä ei koskaan ole.

Käteni tuoksuvat sipulille, perheelle aterian.

Moni jätti ruokansa. Ei se maku, tottuneisuus vain.

Yritin sanoa mielipiteeni

avasin itseni

en osannutkaan muodostaa mitään

suljin.

Tänne en tule enää. Ehkä.

Vasta sitten kun lyödään kuten vanhoina hyvinä aikoina.

[kirjoitettu aikoinaan aivan toisessa tilanteessa, nauratti vain kuinka hyvin sopii tähän päivään]

Tavanomainen

aamiainen

omassa virtsassaan

rypevät siat

kuin pussissa

Liikaa kofeiinia

liian vähän

elämän rakennusaineet

pakkautuneena pilleriin

Ota ja kontrolloi

siten voi säilyttää

ikuisen

syntymättömyyden

tässä ja nyt

Hikilinko

Halata

pitää lähellä

opetella, oppia

tottua

läheisyys

rakkaus, rakastaminen

me vs. maailma

yhteisrintama

asiat joita en halua kuulla

rakastan sinua

treffit

seurustelu

tulevaisuus

perhe

kihlaus

avioliitto

adoptio

paitsi sinulta

talo

vanhuus

Tänä iltana en aio itkeä

en edes itseni tähden

en teidän takianne

mieleni kieppuu

tämän yhden vaivaisen

ajatuksen ympärillä

kunhan saan asunnosta kodin

pääni kuntoon, ajatukset järjestykseen

tulet ja olet me.

Hae huora lääkkeet

niin saat säkin pääs kuntoon

sanoin kerran itselleni

siitä on viisi kuukautta

en ollut silloin

täysin tosissani

tämä paikka, nämä sanat

luetut ja kirjoitetut

tajuan sen hetken olevan totta

ja helvetin lähellä.

Katson televisiosta mainoksia

päätän ostaa runoja

tällä kertaa sinulle

vitustako minä tiedän

onko sulla melleriä

onko edes bukowskia

beckettiä ei ainakaan

vittu

mussa asuu kirjailija

olen varma

muut sanovat jakomielitaudiksi

minusta se on varma merkki

vakuutus siitä

Jos tulisit tuosta ovesta

tunnistaisitko

entinen, ensimmäinen

täytti eilen 30

Et ole edes tyyppiäni

olit sitä kerran, vuosia sitten

yhdeksän kertaa kaksitoista

on satakahdeksan

punainen lautaseinä

miksi tuhoan kaiken kuin

järjestelmällisesti.

Enkä luottaisi siihen että

muistat suudelman

kemiallinen lobotomia

tai itsekurin puute.

Syyskuun anatomia.

Tässä mielessä

rakkaus pysyy yhtä huonosti

kuin järki

alastomissa vartaloissa.

Humalaiset sekunnit

tuhoavat nopeasti

mutta vähemmän

vaikuttavat toiseen meistä.

Tässä ruumiissa

asuu matoja

joiden rapina

herättää öisin ja

pitää valveilla.