Elämä väsyttää

Huh heijaa. Tänään vasta huono olo onkin. Onneksi krapula ei ole pysyvä olotila. Ja siihen auttaa alkoholin juomisen lopettaminen. Irrationaalinen olo. Tänään ajattelin vain istua television edessä. Juoda vettä. Ehkä nukahtaakin.

Onneksi nyt alkaa onnellinen elämä. Tänään Faith No More, Sepultura ja Smashing Pumpkins päivä. Hoh hoh. 

Sellainen vappuaatto. Tuli itkettyä, naurettua ja oltua humalassa. Kännissä. Mestoilla? Herätessä oksettaa, siihen auttaa siideri ja viina. Taistolaislaulut. Siivota täytyisi, takin taskussa on sinisiä kukkia. Miten sitä on onnistunutkin levittämään pizzaa joka paikkaan.

Minä olen ääliö, sehän jo tiedettiin. Tänään korkkaan kuohuviinin. 

Minä olen moraaliton pikku paska. Saan varmasti potkut tästä asunnosta aivan kohta. Turha kai sanoakaan: krapula ja paranoia.

Ja sitten krapulan jälkeen ruoskitaan oikein kunnolla. Pestään vessaa, maksetaan laskuja niin ettei jää rahaa ruokaan, pestään pyykkiä, podetaan ahdistusta siitä että nukahti sohvalle ja unohti lääkkeet [taas jumalauta!] ja siirtyi joskus kolmen maissa sänkyyn ja meinasi myöhästyä töistä kun nukutti vieläkin niin. Saakeli.

Olen ollut tuhma tyttö, juonut saatanasti kaljaa. Voi ja oi, silly old me. Kun ei sitä näköjään opi. Mutta täytyy kyllä myöntää että jos tämä itsensäruoskiminen on näinkin hedelmällistä - siivous, laskut, suunnittelu - niin ehkä sitä pitää vetää OD:t hieman useammin. Harmi vaan että se on niin kallis harrastus sekä mielenrauhan että kukkaron kannalta.

Ärf. 

Krapula. Muisti meni. Pizzaa on syöty, rahat juotu. Hauskaa oli. Töissä. Ihmiset ajavat itsensä sairaalaan autoilulla. Vittu.

Onhan ollut pitkä päivä. Rentoutus. En ole tehnyt mitään muuta kuin katsellut televisiota ja syönyt. Kaikenlaista paskaahan sieltä toosasta tulee, pahin taisi olla se retro-ohjelma jota on mainostettu kauheasti. Gakkaa. Ehkä sitä on tullut vanhaksi mutta tähän näyttää purevan dokumentti leipäjonosta ja suosikiksi noussut Jättimuseon haasteet.

Ja kun tälle ei soita kukaan koskaan niin tottakai sitten tänään. Ensimmäinen kunnon vapaapäivä hetkeen ja tiedostetusti hommattu krapula. Ja neljä soittoa, pari viestiä ja viesti vastaajassa ennen kello kolmea. Perkule: antakaa olla. Ja juuri tälle päivälle kaikki ehdottelevat illanviettoja. Eikä kukaan muista minua enää huomenna. 

Nukuin. Heräilin. Olin ja olen vieläkin vähän sekaisin. Näin unta mahtavasta talosta, masturboinnista, valkoisesta väristä. Outoa oli se että joka paikka oli täynnä sellaisia sifonki-kankaita, lienenkö ollut jossain itäisessä maassa.

Heräsin tuohon naapurin mekastukseen. Ensin huomasin että illalla on tentti vaikka olen lupautunut töihin. Vittu. En ehdi enää peruuttaa tenttiä, mikä vituttaa, enkä ehdi enää perua töitäkään. Enkä mene perumaan koska luulisivat että johtuu eilisestä virkistysillasta. Hauska huomata että tuo kestävyys alkoholin suhteen on mitä huonoin. Kahden kaljan jälkeen kieli on muuttunut suussa puuroksi enkä ole enää uskaltanut sanoa paljon mitään etteivät huomaa. Saatanan sekakäyttäjä.

Mutta mitä vittua -visaan: kuka tai mikä on käynyt vääntämässä jääkaappini niin kylmälle että ruuat on jäätynyt? Fetasalaattia meinasin haukata kun tämän huomasin. Outoa on se, että vain salaatti ja hernekeitto ovat jäätyneet. Ei edes maito. Hmh.

Väsyttää niin perkuleesti. En uskalla mennä sänkyyn. Join loput viinipullosta mutta siitä on jo useampi tunti. Eli ei humalaa tai nukkumakaveria. Eli ei unta. Jos joskus saan tämän kaiken paskan pihalle itsestäni, menetänkö kykyni nähdä unia? Loppuvatko ne kokonaan? Sellaiset Unet saisivat loppuakin [ovat muuten suomeksi painajaisia, näin tälle opetettiin…] mutta entäs jos menetän myös ne unet, missä kuolleet tulevat vierailulle? En ole kyllä hetkeen nähnyt unta edesmenneistä. Ehkä siksi että näen liikaa Sellaisia Unia.

Siskon kanssa puhelimessa. Oli soitellut ennemmin tädin kanssa. Ja olen paska joka ei saa mitään aikaiseksi. En edes yhtä vitun sähköpostia saatana. Mutta mistä helvetistä siihen kirjoittaisin? Kun en voi tai halua kirjoittaa totuutta [eli sitä että pään tonginta aloitetaan ensi viikolla ja muuten vain hengailen neljän seinän sisällä ja jos täältä jonnekin lähden niin viinaa hakemaan] mutta valehdellakaan en viitsisi. Ja olisihan se varmasti kiva jos siellä olisi sähköposti odottamassa MUTTA MÄ KÄYN NYT NIIN VITUN HEIKOILLA ETTÄ SE ON OHUEMPI KUIN JÄÄN PAKSUUS SAIMAALLA HEINÄKUUSSA AHDISTUN VAATIMUKSISTA JA TÄSTÄ SYYLLISYYDEN TUNTEESTA JA PANIIKKIKOHTAUS…

Ja sisko oli kertonut että nukun todella huonosti, että olen vain vähän väsynyt ja niin edelleen…enkä tietenkään kerro siskolle miten vakavasti asiat ovat. Enkä kerro mitä olen eilen tehnyt, miksi oloni oli hetken kiva. Jos sille tielle ns. lähden [vai olenko lähtenyt jo, olenko menossa ja kuinka kaukana: ehkä olen menossa mutta vasta harjoitteluvaiheessa] niin sitten ollaan keltaisessa nesteessä. Toisaalta. Olen ehkä sen verran perfektionisti, neuroottinen ja kontrollifriikki ettei tästä siihen olisikaan.

Ja minulla oli hauskaa eilen. Miksi Hauska tarkoittaa tämän elämässä toista ihmistä? Tai sen toisen ihmisen elämää? Miksi tällä on pakottava tarve olla joku aivan muu kuin oma itsensä? Miten tuosta vaivasta pääsee eroon? Ja mikä pahinta: haluaisin olla edes hetken julkimo. Saisi edes hetkeksi ihmiset kiinnostumaan itsestään. Valheellista huolenpitoa…

Pakko hommata alkavalla viikolla töitä. En halua enää vastuullista toimistohommaa. Haluan yksinäisen työn missä minun ei tarvitse ajatella mitään. Rahaa on vielä tämän kuun ruokaan, laskuihin ja seuraavaan vuokraan, mutta sitten loppuu…enkä kertonut siskolle. En tietenkään. Sillä murheita omasta takaa. Lähettää laskun tälle. Lupasin jo ajat sitten ja lupaukset pidän.

Mahtava olo. Eilen oli kivaa. Oikeastaan aivan mahtavaa. Tänään on myös kivaa. Oikeastaan aivan mahtavaa. Ja tiedän että oudon seesteinen oloni on kuin muisto vain huomenna. Mutta kai saa nauttia hetkosen. Joisi tuon punaviinin pois ettei tarvi kaadella sitä pitkin mattoja. Toivottavasti elämä muuttuu kohta johonkin suuntaan sillä tätä menoa tästä tulee vielä kunnon alkoholisti.

Voiko tällaistä oloa olla? Kysyn vaan… Ja kuitenkin kohta 24 tuntia siitä kun olen lopettanut juomisen? Punaviiniä, fisuja, salmiakkikossua, Guinnessia, olutta…ei ihme että lensi oksennus kahdesti päivällä? Ja oksennan todella harvoin krapulassa.

Tein kuten sinä joskus neuvoit. Jos oikein vituttaa ja nolottaa niin pitää vetää persekännit ja tehdä jotain vielä nolottavampaa. Tässä teille surullinen tarina lapset.

Soitin siskolle. Sanoin että tänään vedän viinaa ja tupakkaa. Ideani sai kannatusta. Masensi. Meinasin heittää Fenderin seinään, niin kovasti vitutti. En tiedä miten teet sen mutta myönnän että olet siinä ihan helvetin hyvä. Itketti ja nauratti samaan aikaan. Lähdin pelaamaan biljardia ystäväni kanssa. Pelasin paremmin kuin ehkä vuoteen. Kumosimme pari olutta. Vaihdoimme paikkaa. Ja sielläkin tuli tuttu vastaan. Vaihdoimme paikkaa. Loistavaa musiikkia. Tilasin punaviiniä, salmarin. Lisää loistavaa musiikkia. I’ve died and gone to heaven. Sellaista se on nousuhumalassa. Ystäväni ystävä tuli paikalle. Ystäväni lähti kotiin. Iskin ystäväni ystävän.

Kostoksi sinulle. Olen kusipää. Uskomaton idiootti. Haista paska: mun on niin ikävä sua. Eikä tilanne ole hyvä kenenkään kannalta. Itkettää. Jos tietäisit niin olisit todella loukkaantunut. Jos yövieras tietäisi tilanteeni niin hän olisi todella loukkaantunut. Miksi väärät ihmiset ihastuvat muhun? Ja miksi minä ihastun aivan vääriin ihmisiin. Liian vaikeisiin. Jos sinkkuna riehuminen on näin helvetin vaikeaa niin en halua seurustella.

Nukuimme pitkään. Keitin kahvit. Pesukone tuli. Lähdit. Sitä ennen pyysit numeroni. Kävin kaupassa. En saanut kuljetussuojan viimeistä ruuvia avattua. Repesin. Itkin hetken. Soitin siskolle. Itkin puhelimessa. En saanut sanottua mitään, raukka säikähti. En koskaan itke kenenkään aikana. Selitin kuinka paska olen kun en saa edes pesukonetta asennettua. Miten on ikävä ja vihaan tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä ja muutan takaisin ja mulla on ikävä ja mä kuolen. Ja menihän se ohi. Puhelun jälkeen iskin Knights of Cydonian toistolle. Ja viimeisen ruuvin sain auki polkupyörän korjaussarjalla [korjaaja itse tarvitsisi sellaisen nyt] juuri kun biisissä tulee kohta "no-one’s gonna take me alive". Eikä se silti toimi. Kone siis. Katson sitä uudemman kerran huomenna. Eihän tällä ole edes pyykinkuivaustelinettä vielä.

Ja ilta on mennyt krapuloidessa. Hyvä luoja tätä oloa. Ja mitä olisinkaan maksanut että se olisit ollut sinä. Herätä sun vierestä. Keittää kahvia. Jos jumalauta joskus jäisit. Ehkä se olikin se serkkusi ja sen mies?

Tiesittekö että Muse on myös sellainen erektiohäiriönhoitoväline. Näin väitän minä.

Soundtrack: Morkkis/Irwin Goodman, Chemically free/The Levellers, Supermassive Black Hole/Muse

Ei mulla oikeasti ole krapula. Poltin eilen vain niin paljon tupakkaa [kyllä! 13 meni] että tukka on vieläkin sekaisin. Mitä teen kotona? Alkoi ottaa päähän entinen kotikaupunki. Torin laidalla yksi ainoa kahvila. Ehdin kahvikupin kanssa pöytään niin näin jo entisen työkaverin, entisen työpaikan auton, asiakaskohteen henkilökuntaa…kaiken lisäksi jotkut juntit tunnistivat mut sisään tullessani siskoni siskoksi ja puhuivat siitä sekä "maanläheisestä" pukeutumisestani hyvin avoimesti ja kuuluvasti. Ja voi sissos siellä tuulee. Ei mitään pientä puhuria silloin tällöin vaan koko ajan. Ihan koko ajan. Muistelee niitä kesiä kun suunniteltiin piknikkia puistoon. Heinäkuun helteillä sais olla villatakki päällä.

Eli näistä ja monista muista seikoista johtuen tulin illalla takaisin kotiin. Ja olen lähdössä takaisin Toiseen kaupunkiin huomenna. Järkevää: ehdottomasti. Naisen pitää tehdä mitä tulee pitääkseen päänsä kunnossa. Eilinen ilta auttoi. Ei parane enää mennä baariin, nyt kaksi niin hyvää iltaa alla että sen kolmannen täytyy olla totaalikatastrofi. Siis ei peräkkäisiä iltoja vaan viime lauantai ja eilinen. Ja tulihan selvitettyä asioita. Kyllä. Olimme kaatamassa olutta ihastukseni kanssa. Mitä siitä kertoa: asioista puhuttiin.

On se kyllä kumma. Miten kukaan voi pitää minusta? Hassu olo. Hyvin kummallinen. Vaikeat ihmiset on kivoja. Ne on vittumaisia, raivostuttavia, ärsyttäviä, rakastettavia ja ennen kaikkea: hyvin haasteellisia. Ja miettikääpäs sitä kun muutama tällainen erittäin vaikea ihminen lyödään samaan läjään? Ja annetaan niille vielä alkoholia? Ja musiikkia [kaikkien vaikeiden ihmisten lemppari väittelyaihe vaikka kaikilla olisikin lähes tulkoon sama maku –> aina löytyy rosoja, jos ei löydy, niitä tehdään!]? Eihän siitä voi seurata kuin huutoa ja pöydillä tanssimista? Hemmetti oli kivaa.

Iloisia asioita lisää. Sain entiseltä poikaystävältäni joulukortin. Olin liikuttunut.

Soundtrack: In Time (the Best of 1988-2003)/R.E.M.

Eilen olin pikkujouluissa. Vastustan koko tapahtumaa mutta tällä kertaa en voinut kieltäytyä kutsusta. Yhden lempijuottolani omistaja kutsui meidät keskiviikkona. Olimme liikuttuneita.

Ennen lyhyttä kertausta kuitenkin tietoja ensimmäisestä työpäivästäni. Lyhyesti: luulin meneväni tiskamaan, jouduin tarjoilijaksi. En ole tarjoilija. Suoriudun kyllä hommasta kuin hommasta, mutta olen ehkä sen verran vasuri että luotan siihen, että jos on ihmisiä jotka osaavat jonkun homman niin silloin niiden kuuluu tehdä sitä. Olihan taas selvää joo, eli: jos olet puuseppä ammatiltasi niin se on paska homma kun sut pistetään rakentamaan karibianristeilijää.

Töiden takia ehdin pikkujouluihin vasta tunnin myöhässä. Mutta tahtia se ei haitannut. Vedin inhalaattoria niin väkevästi että ajattelin sen hemmetin tyynyn vielä holahtavan kurkkuun. Ei sentään. Parasta illassa oli kuitenkin ehkä trubaduuri. Jessus. Aloitti Bob Dylanilla. Rakastuin heti. Loistavia irkkujuomalauluja, pientä flirttiä (oliko osoitettu tälle vai jollekin aivan toiselle: don’t know) ja toivebiisejä. Ja sitten se pahin. Ei pysty nyt. Naurattaa. Voiko olla totta että näin on päässyt käväisemään. Pidän hengähdystauon, sitten kirjoitan.

————————————————————————————————–

Niin. Nyt ehkä saan jotain järkevää kirjoitettua? Niin, siinä yhden vanhemman asiakkaan kanssa puhuttiin yhdestä loistavasta laulusta. Mies meni toivomaan sen, tulin paikalle ja kappas, seuraavana olin jo pyytelemässä henkilökuntaa printtaamaan laulunsanoja. Ja sitten se paras: jouduin esilaulajaksi. Jessus perkules. Hauskaa oli, sain valtavat ablodit vaikka lauloinkin ohi mikin. Tässä vaiheessa on varmaankin pakko tunnustaa että tällä on diagnosoitu paniikkihäiriö useampi vuosi sitten. Sairaus on rauhoittunut iän myötä. Ja oikeastaan nautin esiintymisestä. Ehkä sitä on pakko liittyä johonkin harrastajateatteriin. ?

Ja yksi asia mistä olen ylpeä: poltin eilen vain kuusi tupakkaa. Tänään ei ole mennyt sitten yhtäkään. Ainakaan vielä.

Soundtrack: Soulmate/Natasha Bedingfield

Ehkä se on krapula, ehkä se on tämän säälittävyys. Ehkä se ettei ole itsetuntoa. Hätä ohi, luin viestit. Musiikki auttaa. Huomenna etsin elämän. Mistä niitä sais halvalla?

Soundtrack: Gimme more/Britney Spears, Mad World/Tears for Fears

Huh huh. Kello on sata ja vieläkin krapula. Ei pitäisi enää tällä iällä koskea alkoholiin. Ei sitä eilen tullut otettua edes rankalla kädellä: huonoon oloon varmaankin vaikuttaa se etten ole kahteen päivään syönyt kuin klementiineja ja kahvia? Noh, olihan ainakin hauskaa. Ja kivaa. Ja herätimme varmasti huomion lisäksi myös pahennusta. Vaikka rahat on menneet ja tukka on kipeä ei edes vituta.

Moraalisen krapulan saisin päälle lukemalla kaksi tekstiviestiä. Olen eilen kotiin päästyäni saanut jälleen jonkun filosofi-kohtauksen. Ja ei kuin viestiä menemään vaikka humalatila on mitä vahvin. Pahinta juuri se että olen saanut jossain vaiheessa tuossa illalla viestin takaisin. En voi lukea sitä, en halua. En pysty. En tiedä kumpaa sen toivoisin olevan. Painu helvettiin -viesti (menisin rikki) vai Oot ihan kiva, vaikkakin sekopää -viesti (jolloin tämä sama tilanne jatkuu yhä). That’s fucking teamwork!

Soundtrack: Elina, mitä mä teen?/Leevi and the Leavings, Fuck her gently/Tenacious D, Nimetön/CMX, Riidankylväjä/Don huonot