Elämä väsyttää

Kääk!

Ehkä oli ihan hyvä että sain paskahalvauksen kotosalla etten sitten joskus tuossa myöhemmin jouluryysiksen aikaan supermegahypermarketissa. 

Rosalta on ilmestynyt uusi kokoelma. <3

Tilillä just sopivasti 30 euroa…

…ja mitä sille omalle kirjalle? Ensimmäinen hylkäyskirje tuli tänään.

Mikään ei vie pois tätä euforista lapsuuteenpalaamisfiilistä. Tiesittekö että tämä nörtti on aikoinaan säilönyt salaa Rosan ankkaseikkailuja yöpöydän laatikkoon piiloon perheen pienemmiltä. Mikä voisi siis olla nautittavampaa kuin se että nyt ne komeilevat [paitsi viimeisin jonka lähden ostamaan nyt!] kaikki kovakantisina oman kodin kirjahyllyssä. XO)

Herätessä takaraivossa potkii yksi biisi. Lähtihän aamu vauhdikkaasti käyntiin.

Soundtrack: Maj Karman Kauniit Kuvat/Attentaatti

Kaksi vuotta vanhaa tekstiä selatessa tuli vastaan lause "Hyvä ystävä näkee otsasta toisen mielentilan". Ei aivan väärinkään.

Minulla on katto, minulla on ruokaa. Laskut on maksettu ja seuraavaan vuokraankin löytyy rahat ellei joku mene päin helvettiä. 

Minulla on suuria murheita mutta apu on jo alullaan. Tänään sain ‘kiitosta’ siitä että ajattelen Asioita siviilissäkin. <3 Täytyy myöntää että jonkinlainen oma-aloitteisuus on löytynyt nyt kun on päässyt tästä pieni-pieni-piirisuhde -kuviosta ulos. Näkee yllättävän hyvin täältä kauempaa, näkee että siinä Toisessa on myös aineksia minkälaiseen hi-low -diagnoosiin tahansa. Ettei kaikki olekaan MINUN pääni sisäistä kuvitelmaa. Ja on VIHDOIN aikaa keskittyä näihin Todellisiin Ongelmiin [vittu anteex vaan mutta mua ei nyt vain jaksa SAATANA kiinnostaa sinä ja sun pelot ja ongelmat koska MINÄ en niitä voi ratkaista sormia napsauttamalla koska sinä et edes halua apua vaan jonkun jota syyttää sen sijaan että etsisit niitä vastauksia ongelmiin IHAN SIELTÄ OMASTA PÄÄKYSTÄSI].

Melkein viikottaiseksi on tullut jonkun virikkeen raahaaminen istunnolle. Ja ei, tahti ei ole liian nopea, minua ei pakoteta mihinkään eikä päähäni yritetä istuttaa ajatuksia joita sieltä ei löydy.

Sanottakoon sen verran että ensimmäisen kerran vuosiin tunsin niin alkukantaista vihaa että löytyihän sieltä huutaminen, nyrkkien hakkaaminen käsinojaan ja valtava lasti kirosanoja. Ja ensimmäisen kerran itkin tämän kahden ja puolen kuukauden aikana.

Soundtrack: Kent [anything goes in this state of mind - heja sverige!]

Haa! Kuulemani juorut ovat siis totta: Eläkeläiset, tuo mainio humppapumppu, ottaa osaa Suomen euroviisukarsintaan. <3 Voiko osuvampaa ehdokasta olla?

Vihdoin ja viimein oli aikaa syventyä eräänkin saksalaisen hengenheimolaisryhmän uuteen tuotantoon. Ja onhan se, yksinkertaisuudessaan aivan v*tun hyvä. <3 Menee jopa Te quiero puta! -biisin edelle. Miksi kuuntelen nykyään niin vähän Minulle Uutta Musiikkia?

Jumastugeli tänään on ollut tuottelias päivä.

Maalasin siinä sitten iltapuhteina kaulakorun toisen puolen, yhden kynttilänjalan [ollut tekosellaan varmaan vuoden?] + kaksi öljypastelli A4:sta ideoinnista toteutuksen loppuun. 

Jösses.

Tänään on ollut kummallisen seesteinen päivä.

Täti kyseli työssä viihtymisessä ja sanoi että on harvinaista että joku Todella Pitää siitä mitä tekee. Ehkä onkin siis hyvä asia etten pysy nahoissani jos olen väärässä seurassa, paikassa, ajassa, yms. Oloni muuttuu niin sietämättömän epämukavaksi että on pakko tehdä muutoksia. Ainoa asia työssä on se etten näe itseäni samassa jobissa vielä 53 -vuotiaana. Syy saattaa tosin olla siinä etten näe itseäni täyttämässä kolmeakymmentä. Jotain kehitystä siinäkin tosin, joskus uskoin etten näe 25. syntymäpäivääni.

Hip hei, läpimurto HIV:n torjunnassa. <3 Ja kohta onkin taas vuoden virallinen Aids-päivä.

Viikon viimeiset pari työpäivää ovat menneet naureskellessa. Tietynlainen välinpitämättömyys on siis siirtynyt työmaallekin. Ehkä ihan hyvä vain.

Mitä olen tehnyt tällä viikolla? Istunut kotosalla, katsonut telkkaria ja neulonut. Syönyt ihan vitun vähän, paino on tippunut usealla kilolla taas. Päivisin käyn töissä, iltaisin soittelemme puhelimella. Alkaa vaikuttaa vähän pahalta kun jokainen puhelu päättyy yleiseen vittuiluun, herneiden nenään vetämiseen ja surullisuuteen. Tämä sama homma on käynyt edellisissäkin suhteissa.

Olen päivisin liian väsynyt ja VITUN AIVOTON [tätä olotilaa vihaan yli kaiken] tekemään mitään. Herään tähän maailmaan vasta illalla kun olen saanut tappelun Toisen kanssa aikaiseksi. Ajan tietoisesti sitä kauemmaksi. Eilen huomasin sen että kaikki se paska mitä puhun etäisyyden ottamisesta, tulevaisuuden miettimisestä ja oman tilan hankkimisesta. TARKOITAN SEN ITSELLENI. Ymmärrän sen toki, nyt pitäisi vielä tajuta se niin pääsisin eteenpäin tässä asiassa.

Olen mennyt niin alhaisille tasoille että olen puhunut ensi syksystä ja halusta [asia oli sovittu jo mutta oletkin yhtäkkiä toista mieltä KERTOMATTA MINULLE MITÄÄN] muuttaa yhteen. Tiedän etten ole valmis siihen vielä ensi syksynäkään. Ahdistaa vain se että toivoisin olevani. Toivoisin olevani niin paljon paremmassa kunnossa että 

1. tietäisin mitä tahdon tältä elämältäni

2. tietäisin mitä haluan tehdä työkseni

3. olisin oma itseni muiden ihmisten seurassa

4. osaisin olla edes hetken onnellinen ja antaisin ihmisten rakastaa minua, pitää minusta

Sen sijaan olen tälläinen 27 -vuotias paskasäkki joka kuvittelee olevansa fiksu, taiteellinen ja ennen kaikkea, kykenevä johonkin Suurempaan. Parisuhde vituttaa siksi että olen loukussa. Olen yksin tässä vitun kahden ihmisen kaupassa. Ja hetkinä kun tarvitsisi sen rohkaisevan sanan sinä syöt kaiken altani. Yhteenmuutto oli utopia, valonpilkahdus jostain seesteisestä tulevasta. Jostain mitä ehkä voisimme joskus olla. Ja sinä veit senkin.

Puhun vakiintumisesta säikäyttääkseni sinut pois. Totta maar haluaisin että minulla olisi sellainen Vakaa Aikuinen Suhde mutta ei se jollain paperilla ja parilla allekirjoituksella toteudu. Ahdistaa se että sinä et ole valmis Meihin. Enkä taida olla minäkään. Ehkä juuri siksi yritän kaikin mahdollisin keinoin vakuuttaa itselleni että me emme sovi yhteen. Että jos sinä et jätä minua niin en siihen pysty kyllä minäkään. Ehkä siksi mietin mm. sitä että onkohan sinulla joku toinen jo kiikarissa. Että olisi joku SYY.

Ota tästä kaikesta paskasta nyt sitten selvää. Tänään on perjantai, jo eilen aloin stressata viikonlopusta. Siitä mitä tehdään ja miten ollaan ja missä ollaan ja mitä syödään. Kaikki se tottuminen toiseen viikon jälkeen, kaikki se paska mitä viikolla on tapahtunut, kaikki tulevaisuuden möröt. Ja ne menneet, menneet…don’t get me started.

Mutta olen kuitenkin eilen nauranut enemmän kuin moneen viikkoon. Kiitos siitä työkavereille ja tämän härskille suulle. Ja tarina pyykinpesemisestä & sairaalloisesta tarkkuudesta: täyttelin tuossa koneen. Jo viikolla huomasin että yksi sukka on hukassa. Aloin sitä etsiskellä ja huomasin sen sängyn alla, tietenkin siellä perimmäisessä nurkassa. Sänky on 120 senttiä leveä. Väitän että vielä jokin aika sitten olisin mahtunut sängyn alle. En enää. Jäin kiinni rintavarustuksesta. *hervotonta naurua* Sen jälkeen yritin potkia sitä lähemmäksi lyhyillä jaloillani ja meinasin jäädä kiinni perseestä.

Ai miten niin olisi ollut alunperinkin paljon helpompaa ottaa se lattialasta ja kaapia se sillä pesulle?

***

LEIJONA

Sinulla on harhakäsitys, että olisit synnynnäinen johtaja. Muut tajuavat, että olet vain mitätön kiipijä. Useimmilla leijonilla on sadistinen simputtajan luonne, jonka vuoksi leijonia ammutaan paljon armeijassa. Olet turhamainen etkä kestä rehellistä arvostelua. Röyhkeytesi on inhottavaa. Jalopeurat ovat valitettavasti melko varakkaita. Leijonat mylvivät kuin metsäsiat saadakseen äänensä kuuluviin, mutta todellisuudessa karjumisen kohteeksi joutuvat kuuntelevat karjuntaa vain silkasta mielenkiinnosta.

Suurin huomio kohdistuu Leijonan päästä toisinaan kuuluvaan “Ping”-ääneen, jolloin karjumiseen käytetty pinnistys on katkaissut Leijonanpäästä verisuonen ja tilan täyttää miellyttävä hiljaisuus.

Onnenkapine: Ratsupiiska
Onnennumero: Kahdestaan
Onnenväri: Parrasvalo
Motto: “Eikö tuota esirippua saa muka nopeammin auki?”
Auto: Ferrari

XOD

Minä puhun yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä mitä haluan ensi syksyltä.

Sinä puhut tulevaisuudensuunnitelmista myös. Meinaat laittaa kotiviinit tulemaan. 

"Like father like son" -klishee alkaa pitää yhä enemmän paikkansa.

:OP

Olen tässä jo hetkosen vitsaillut sillä että tuntuu kuin verenpaine olisi koholla. Tiedän ettei mene yks yhteen pulssin kanssa. Enemmänkin ihmettelen sitä että se [pulssi siis] saattaa vaihdella lepotilassakin hemmetin matalasta hirveään tykytykseen. Ilman että ajattelen mitään mikä saa minut vittuuntumaan ja kiihtymään. Enkä ole syönyt rauhoittaviakaan pariin päivään. Nå jaa, menee ohi kuin lintujen kevätmuutto.

Eipä täältä tänään yhtään enempää. Vitutus on vaihtumassa välinpitämättömyyteen. Saa nähdä kuinka viikonloppuna räjähtää. Onneksi pääkkytohtorille on viikottainen tapaamisoikeus.

KUN EIHÄN SUSSA OLE KOSKAAN SAATANA MITÄÄN VIKAA NIIN KAI MINUN TÄYTYY SITTEN VAIN MUUTTUA JA SELVITTÄÄ PÄÄNI JA MUUTTUA JA RUVETA KILTIKSI NIIN EHKÄ VITTU SITTEN KELPAISIN SULLE TAAS HETKEN.

Paskan vitut. ;O) Minähän olen tasan niin vittumainen paskapää kuin olen. Ai niin, ahkerana ollaan oltu ja kohta saa perustaa varmaan jonkin sortin neulomis/virkkaustehtaanmyymälän.

Frederik; Tyttö kuin tiikeri, Irwin Goodman; Kusessa ollaan, Therapy?; Stories. Ai ni, Tom Jonesin parhaimmisto tuolta menneisyydestä. Ei sitä jääkiekkobiisiä. Yäk.

Joskus tekisi mieli soittaa sinulle ja kertoa että olen jollain tasolla antanut anteeksi. Väärin, antanut itselleni anteeksi sen että lankesin nuorena sellaiseen sadistiin.

Se ei poista sitä että toivon sinulle yhä ikuisen kärsimyksen helvetissä. Enkä vieläkään halua olla kanssasi missään tekemisissä. Enkä ole unohtanut mitä teit minulle.

Vittu. Tällä alkaa ensi viikolla terapia. Ihhihhii! Jännittää aivan perkeleesti…

Kuumeisesti etsin erästä novellia, löytyihän vihdoin koneelta. Kunhan saan vain pakettiin niin pistän tänne bittiavaruuteen pyörimään. Mitään Suurta Romaania tai edes lukemisenarvoista taidepläjäystä on turha odottaa, selventää vain aikaa jolloin itse Parisuhdehelvetissä elelin.

Edit: Tarkennukseksi vielä että kyseessähän ei ole sitten tarina yksiyhteen todellisuuden kanssa. Kyseessä on kuvitteellinen henkilö, kuvitteellinen parisuhde, kaupunki, tapahtumat yms. Lähinnä tarkoituksena on ollut purkaa silloisen elämäntilanteen kaameutta kirjoittamalla vielä kamalampi, fiktiivinen todellisuus. Toisaalta, jopa valheissa on osa totuutta.

Huoh. Ja kesästä -04 on jo viisi vuotta aikaa. :O)

Pitkän tauon aikana on taas etsitty elämän tarkoitusta, kuunneltu musiikkia, itketty ja maalattu.

Toinen yllätti kysymällä että tukahduttaako taiteellisuuteni. Minkä v*tun taiteellisuuden kysyi tämä. Niin. Onko taiteilijan määritelmä julkaisemisessa vai vain siinä että tuottaa jotain? Samoin pohdimme töissä kuinka paljon helpompaa olisi johonkin tarkkaan määriteltyyn ihmisryhmään kuuluminen: identiteetti olisi jo valmiina, tai ainakin pohja sille.

Jotain olen oppinut.

1. kun vitutus - surullisuus on eri juttu - yltyy ylitsepääsemättömäksi voin purkaan sen paperin/pohjan aivottomaan suttaamiseen: tuloksena ehdotonta valtavirtataidetta joka koskettaa jokaista

2. kasvoharja toimii herkkäihoisen kuorintavoiteen korvikkeena vallan mainioisti + säästää rahaa n. 10 e 

Sellaista. Ja voi miten rattoisaa & herttaista on kertoa toiselle että vihaa tätä, puhua kuolemasta ja elottomista, siniharmaista vainajista.

Soundtrack: Leevi & The Leavings/Tuhlaajapoika

Huoh.

Ja taas on vapaata, onneksi.

Töistä en jaksa tähän jauhaa, ne unohtukoon. 

Opusta on nyt noin puolet ‘valmiina’. Tulihan mietittyä sitäkin, että mitäs sitten teen kun se joskus valmis on. Kirjoitan lisää. 

Aivot narikassa. Kesäkesäkesäkesä. Rauhaton rasavilli. Pitäkää itsenne hengissä.

Älkää koskaan edes huviksenne koittako Pelikoneesta löytyvää peliä 8 planets. Tilulilulei!

Voe Samuli. <3

Aina vain parempaa. Tämä on jo aivan loistava.

Soundtrack: Älä huuda mulle/Samuli Putro

Ah hah haa!

Kuinkahan vallattomasti Synnyttäjää vituttaisi, jos tietäisi. Että kaikki se sotku minkä jätti jälkeensä [melkein kymmenen vuoden skeidat + lopputuho] tuli siivottua parissa päivässä? Ja kaikki se, mitä siinä talossa olisi pitänyt tehdä pika pikaa jo kaksi vuotta sitten, otti tältä hiprakkaiselta viisitoista minuuttia?

Jussin pyssyt sentään. Hyvällä alulla.

Mie sain lyyran. :~> Jälleen yksi syy olla hankkimatta omia kakaroita.

Ja tulihan sanottua sukulaisille että kirjoitan kirjaa.

Ei jumalauta kun on ollut hyvä päivä, viikon loppupuoli.

Synnyttäjä on nyt sitten lähtenyt. Pakotettuna [ohhoh, kuka olisi arvannut ettei se sieltä mihinkään vapaaehtoisesti lähde vaikka paperit on allekirjoittanut, pistänyt itse alulle koko muuttoprosessin, saanut 30 tonnia rahhoo ja silleen…] mutta se on pihalla. Tappelu jatkuu joo mutta ihme kyllä mulla tuntuu noita kulmahampaita vieläkin riittävän. Ei siitä sen enempää, olkoon koko ämmä.

Mutta mutta. Sain juuri äsken puhelinsoiton. Ihmettelin että mikäs virastonumero soittaa vielä virka-ajan ulkopuolella. Kelan täti. Kesäkuun alusta terapiaan, jatkuu helmikuuhun. Jonka jälkeen vielä kaksi vuotta jäljellä. Ei jumalauta. Voiko tätä uskoa todeksi ennenkuin peutin penkissä ensimmäistä kertaa istun. 

Mutta mutta. Eilen heräsin niin todentuntuiseen uneen että luulin asuvani entisessä kaupungissa. Luulin ettei minulla ole työpaikkaa. Kymmenen minuutin vakuuttelun [ei tämä sanomalehti ilmesty siinä kaupungissa missä luulen olevani] jälkeen tokenin vähän mutta piti tehdä tarkistussoitto Toiselle. Että se on oikeasti olemassa. Pelottavaa jopa tälle, osittain syytän pampameja joita tässä viikon aikana on tullut taas syötyä.

Erityisen onnellinen olen tänään siitä, että on olemassa ihmisiä jotka välittävät meistä jäljelle jääneistä niin paljon, että kiikuttavat meille kaikkea mahdollista verhoista istuimiin juhlia ajatellen. Ja voi jumalani sitä humalani määrää mikä minua kohtaa lauantaina.

Kollektiivinen halaus kaikille teille.