Viha-vitutus iskee päälle
Eilinen meni vielä siinä yleisessä surussa. Onko tämä loppu, alku jollekin paremmalle vai jäänkö tähän saatanalliseen olotilaan loppuelämäkseni kellumaan? Tulenko koskaan saamaan rauhaa itseni ja elämäni kanssa. Miksi luulen yhä vain että jostain toisesta ihmisestä olisi minulle tukea? Olenhan tähänkin asti selvinnyt yksin, miksi luotin siihen että jossain täällä olisi ihminen joka voisi auttaa tämän taakan kantamisessa? Miksi en saa taottua kallooni ettei kukaan voi auttaa minua itseni suhteen, minun täytyy selvitä tästä ihan yksin. Olen itsekeskeinen paska kun kuvittelen että jotakuta voisi kiinnostaa auttaa minua.
Eilinen mieliala tuli sitten uniinkin. Olin muuttanut entiseen kaupunkiin. Olin sanonut asuntoni irti, asuin jossain solussa kolmen jätkän kanssa. Olimme menossa sen kusipäisen entisen [kyllä, taas unissani voi vittu saatana perkele] kanssa naimisiin. Soitin sille jossain vaiheessa että mites ja koska me muutetaan yhteen. Vastaus oli tyly ja vittumainen. Nauroi vain idioottimaisuudelleni, olin taas ollut niin tyhmä että menen kerta toisensa jälkeen samaan retkuun. Epätoivo siitä ettei ollut asuntoa, ihmistä, tulevaisuutta. Heräsin tähän painajaiseen.
Pikainen analyysi: kukaan ei huoli minua. Ei ainakaan enää sitten kun olen tehnyt juuri niin kuin ne haluavat. Heittänyt oman elämäni hukkaan ja omistautunut täysin niille. Viimeistään silloin minusta tulee huono, kelpaamaton, mätä, paha, toisen elämän pilaava syöpä joka jätetään yksin. Eikä minulla ole enää siinä vaiheessa mitään mihin palata, nojata, ottaa tukea.
Sellaista tänään. Mutta kuten totesin, suru on muuttumassa täydeksi vitutukseksi. Miksi SINÄ olet muka niin SAATANAN täydellinen eikä sinussa ole IKINÄ mitään vikaa? Todellisuus on aina kertojan puolella. Eivät asiat ole mustavalkoisia. Ennen nukkumaan menoa pohdin sitä että missä vaiheessa saatat huomata/tajuta sen että se en ole minä joka pilaan elämäsi. Suurempi kysymys onkin siinä että missä vaiheessa, kuinka pitkän ajan kuluessa saan taottua omaan kuupaani sen, että se en todellakaan ole minä. Minä en pilaa elämääsi, minä pilaan vain tämän vähäisen itseni ajattelemalla näitä asioita 24/7.
Edit: Ja voi vittu sen saatanan Keltainen Toukokuu -biisin saisi kokonaisuudessaan kieltää lailla mutta ETTÄ VITTU SITÄ SOITETAAN RADIOSSA SYYSKUUN ALUSSA. Vittu kun sieppaa pientä sydänalasta.
