Elämä väsyttää

Ahi ahi.

Minulla ei ole mitään. Minulla ei ole ketään. Minua saa kohdella kuin paskaa tai vielä huonompaa. Ehkä se johtuu siitä että olen epätoivoisesti yrittänyt miellyttää liian suurta ihmisjoukkoa? Minä olen kätyri mutta en kuitenkaan. Minua saa iskeä puukolla selkään vaikka kuinka monesti, samalla he tietävät sen tulevan ennemmin tai myöhemmin ilmi. Ehkä siinä onkin puukottamisen viehätys. Alkaako se madella mahdollisesti vielä matalammalla?

Ja mitä tästä kaikesta seuraa? Kotiin tullessa tekee mieli lyödä se iso punapäinen kokkiveitsi mahaan pystyyn. Itkettää. Ahdistaa. Tule kuolema, vie pois.

Miksi VITUSSA ihmisten pitää olla niin SAATANAN kylmiä, ajattelemattomia paskanaamoja? Terapeutti yritti lohduttaa että ehkä heillä on huono itsetunto. Että en kuulemma näytä Tavalliselta, ehkä siksi olen hyvä maali. Vittu kun olisikin niin vahvoilla että voisi vain kohauttaa olkiaan ja antaa asioiden, sanojen ja tekojen ohittaa itsensä. Mutta kun ei. Ehkä se johtuukin siitä että olen hyvin avoimesti kertonut huonosta itsetunnostani –> lähipiirin ihmiset saavat jotain sairasta nautintoa siitä että pääsevät lyömään jo maahan lyötyä?

Tällä kertaa jokin on silti toisin. Kun teidät tapaan seuraavan kerran, aion minäkin sanoa mitä ajattelen. Ja minussa on sentään sen verran sitä teiltä uupuvaa munaa että pystyn sanomaan ne asiat IHAN SILLEEN NAAMAKKAIN. 

Jos minulla ei ole kerran mitään, ei ketään, niin eipä sitten ole mitään hävittävääkään.

Haistakaa vittu. Mur mur.

Masentaa. Vituttaa. Ja ahdistaa totaalisesti.

Näin unta siitä yhdestä kusipäästä. Riippuu minussa näin hereillä ollessanikin kuin purkka tukassa.

Sama vanha virsi. Tällä kertaa olin myyjänä jossain rautakaupassa ja tein gradua yolle. Se ilmestyi ensin sinne kauppaan vittuilemaan. Sen jälkeen yolle uuden naisensa kanssa. Kertoi koko ajan kuinka hyvin sillä menee, kuinka nopeasti se on nyt vihdoin ja viimein päättänyt valmistua, miten loistava sen parisuhde on, miten paljon minua fiksumpi sen uusi nainen on. 

Eikä siinä ollut mitään muuta uutta kun sen hiukset. Oli tällä kertaa värjännyt ne hieman vaaleammiksi. Se vainoaminen ahdistaa. Sen lisäksi että se kertoi [ja näytti] miten loistavasti sillä menee ilman mua se halusi tehdä mut mustasukkaiseksi. Koska on yhä rakastunut muhun ja haluaa mut ja rakastaa mua ja haluaa mut takaisin ja mä olen pakottanut sen ottamaan uuden tyttöystävän. Ja kuinka kusipäinen olen kun pakenin sitä aikani ja onnistuinkin siinä mutta tottakai se löytää minut aina. 

Yritin sanoa etten halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Se vakuutti että me olemme toisillemme ne ainoat oikeat. Minä yritin vastustella. Ei mennyt jakeluun. 

Pääsenkö mä siitä koskaan eroon. ?

Edellisessä unessa Toinen oli kertonut kavereilleen että olen Hullu. Yksi kavereistaan säikkyi, toinen oli yllättävästi hyvinkin ymmärtäväinen. Olin unessa hyvin vihainen Toiselle joka vain kiven kovaan väitti paljastumisen olevan ihan omaa vikaani. Kun en ollut käyttäytynyt kunnolla. Unessa oli taas junakin. Saattelin sukulaiset junaan, sanoin vielä että pitääpi mennä ettei juna vie väkisin kotiseudulle. Sukulaiset viivästyttivät lähtöä ja jouduin hyppäämään liikkuvasta junasta raiteille. En ehtinyt edes katsoa tuleeko toinen juna perässä, onneksi ei. Hauskaa tässä juna-unessa on se, että juna lähtee aina samalta laiturilta ja on aina viemässä mua siihen helvettiin takaisin.

Tuossa äskettäin näin unta taas synnyinkodista, niistä ihmisistä. Millainen yhteensattuma on se, että eräältä sukulaiselta oli tullut viesti puhelimeen puolen vuoden jälkeen tämän unen aikana? 

Ja vielä parisuhteesta, heräämisen jälkeen koettu visio. 

On kaksi ihmistä jotka seisovat vastakkain. Niiden ympärille, vyötäisille on pujotettu sellainen iso kuminauha joka sitoo ne yhteen. Vaikka nämä kaksi yrittävät kerta toisensa jälkeen kauemmas toisistaan kuminauhan elastisuus palauttaa ne yhteen. Mutta: vuosien kuluessa kuminauha kuluu ja löystyy. Jos haluaa pysyä naamakkain, edes vähän lähellä sitä toista ihmistä, on kuminauha vaihdettava uuteen aina tietyn väliajan jälkeen. Nauhan vaihdon aikana nämä kaksi saattavat hetken harhailla omilla teillään mutta kun uusi nauha on asetettu ovat he taas lähempänä toisiaan kuin aikoihin.

Buah hah haa!

Huoh. Ei osaa edes selittää mitä päässä tapahtuu tällä hetkellä. Ehkä se johtuu terapiasta tai siitä että nukkuu liian pitkään. Olen viimeisen kolme[?] viikkoa nähnyt väsyttäviä ja todentuntuisia unia. Joita en kuitenkaan herättyäni enää muista.

Viime yön muistan vielä. Olin kotiseudulla, pitämässä vanhempansa menettäneestä perheestä ja kuivuvasta kylästä huolta. Herättyänikin olin helvetin stressaantunut taakasta mikä tälle oli unessa nostettu. Väitän että tämä uni nojaa todellisuuteen missä elin kymmenen vuotta sitten. 

Toissa yön uni palautui mieleen myös. Siinä asuin Isossa Omenassa. Vanhat kotikulmat olivat läsnä siinäkin unessa, tosin vain tuttujen ihmisten kautta. Asuin New Yorkissa mutten kuitenkaan lähelläkään sitä. Se oli joku supurban-alue, kaupunki alkoi kirjaimellisesti siitä sadan metrin päästä. Olisin halunnut kovasti mennä tutustumaan kaupunkiin mutta menneisyyden ja nykyisyyden [Toinen] ihmiset jarruttivat minua. Ai ni, olihan siinä myös Michael Keaton kiusaamassa. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi: tämän hetken elämä ahdistaa, menneisyys ahdistaa, mitään en ole saavuttanut vaikka olen vanha kuin taivas. Mutta jotain positiivista. Tulevaisuus ei ahdista tällä hetkellä. Ehkä olen vain liian vittuuntunut ja väsynyt näistä unista että jaksaisin enää tämän kaiken päälle kiusata mieltäni jollain velkataakalla tai sillä, mitä synnyttäjälle mahtaa kuulua.

Nih.

Jotenkin olin taas niin naivi että kuvittelin siinä olevan jotain hyvääkin.

Mitä mä taas kuvittelin itsestäni. Ei minusta ole mihinkään.

Ahdistaa. Pelottaa. Ahdistaa. En halua laittaa nukkumaan koska en ole tehnyt koko päivänä mitään tähdellistä ja jos laitan nukkumaan niin aamu tulee ja huomenna täytyy taas töihin. Eikä kello ole kuin vasta kaksitoista, herätyskello soi kuudelta.

Opintolainat hiertävät mieltä. Eräs yö tuli valvottua kolmeen asti ennenkuin uskalsin herättää Toisen. 

Minusta on tullut lihava. Se ahdistaa aivan totaalisesti. Napa on kuin hiidenkirnu. 

Soundtrack: R.E.M./Bang and blame

En tiedä miten helvetissä sain sotkettua tämän blogin noin että kaikki näkyy boldauksella. Mutta tuskin se menoa haittaa. Novelliyritelmän kommentointi on sallittua, suositeltavaakin. Tänään lisää tekstiä.