Kasvoharja go-go
Pitkän tauon aikana on taas etsitty elämän tarkoitusta, kuunneltu musiikkia, itketty ja maalattu.
Toinen yllätti kysymällä että tukahduttaako taiteellisuuteni. Minkä v*tun taiteellisuuden kysyi tämä. Niin. Onko taiteilijan määritelmä julkaisemisessa vai vain siinä että tuottaa jotain? Samoin pohdimme töissä kuinka paljon helpompaa olisi johonkin tarkkaan määriteltyyn ihmisryhmään kuuluminen: identiteetti olisi jo valmiina, tai ainakin pohja sille.
Jotain olen oppinut.
1. kun vitutus - surullisuus on eri juttu - yltyy ylitsepääsemättömäksi voin purkaan sen paperin/pohjan aivottomaan suttaamiseen: tuloksena ehdotonta valtavirtataidetta joka koskettaa jokaista
2. kasvoharja toimii herkkäihoisen kuorintavoiteen korvikkeena vallan mainioisti + säästää rahaa n. 10 e
Sellaista. Ja voi miten rattoisaa & herttaista on kertoa toiselle että vihaa tätä, puhua kuolemasta ja elottomista, siniharmaista vainajista.
Soundtrack: Leevi & The Leavings/Tuhlaajapoika
