Elämä väsyttää

Frederik; Tyttö kuin tiikeri, Irwin Goodman; Kusessa ollaan, Therapy?; Stories. Ai ni, Tom Jonesin parhaimmisto tuolta menneisyydestä. Ei sitä jääkiekkobiisiä. Yäk.

Joskus tekisi mieli soittaa sinulle ja kertoa että olen jollain tasolla antanut anteeksi. Väärin, antanut itselleni anteeksi sen että lankesin nuorena sellaiseen sadistiin.

Se ei poista sitä että toivon sinulle yhä ikuisen kärsimyksen helvetissä. Enkä vieläkään halua olla kanssasi missään tekemisissä. Enkä ole unohtanut mitä teit minulle.

Vittu. Tällä alkaa ensi viikolla terapia. Ihhihhii! Jännittää aivan perkeleesti…

Kuumeisesti etsin erästä novellia, löytyihän vihdoin koneelta. Kunhan saan vain pakettiin niin pistän tänne bittiavaruuteen pyörimään. Mitään Suurta Romaania tai edes lukemisenarvoista taidepläjäystä on turha odottaa, selventää vain aikaa jolloin itse Parisuhdehelvetissä elelin.

Edit: Tarkennukseksi vielä että kyseessähän ei ole sitten tarina yksiyhteen todellisuuden kanssa. Kyseessä on kuvitteellinen henkilö, kuvitteellinen parisuhde, kaupunki, tapahtumat yms. Lähinnä tarkoituksena on ollut purkaa silloisen elämäntilanteen kaameutta kirjoittamalla vielä kamalampi, fiktiivinen todellisuus. Toisaalta, jopa valheissa on osa totuutta.

Mennä viikolla on nähty unia.

Ensimmäisessä unessa oli veli, seuraavassa sisko. Molemmat eivät ole vierailleet tämän päässä hetkeen aikaan. Varsinkin siskon kohdalla oli outoa se yltäkylläinen hellyys mitä unessa tunsin häntä kohtaan. Halusin halailla, pussailla, pitää suojassa. Isosiskosyndrooma.

Toissa yönä näin unta missä oli Toinen. Toinen oli Toinen mutta Bruce Willisin ruumiissa. Ehkä tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo kaiken se, että unessa poltin tätä Bruce-Toista tupakalla keskelle mahaa. Ja oli siinä unessa rekkojakin jotka mutkittelivat jotain harjuista soratietä liian kovalla vauhdilla ja liiaksi mutkitellen. Yrittäen ajaa päälleni. 

Huoh. Ja kesästä -04 on jo viisi vuotta aikaa. :O)

Pitkän tauon aikana on taas etsitty elämän tarkoitusta, kuunneltu musiikkia, itketty ja maalattu.

Toinen yllätti kysymällä että tukahduttaako taiteellisuuteni. Minkä v*tun taiteellisuuden kysyi tämä. Niin. Onko taiteilijan määritelmä julkaisemisessa vai vain siinä että tuottaa jotain? Samoin pohdimme töissä kuinka paljon helpompaa olisi johonkin tarkkaan määriteltyyn ihmisryhmään kuuluminen: identiteetti olisi jo valmiina, tai ainakin pohja sille.

Jotain olen oppinut.

1. kun vitutus - surullisuus on eri juttu - yltyy ylitsepääsemättömäksi voin purkaan sen paperin/pohjan aivottomaan suttaamiseen: tuloksena ehdotonta valtavirtataidetta joka koskettaa jokaista

2. kasvoharja toimii herkkäihoisen kuorintavoiteen korvikkeena vallan mainioisti + säästää rahaa n. 10 e 

Sellaista. Ja voi miten rattoisaa & herttaista on kertoa toiselle että vihaa tätä, puhua kuolemasta ja elottomista, siniharmaista vainajista.

Soundtrack: Leevi & The Leavings/Tuhlaajapoika