Katolle hän kiipeää…
Uniakin on tosiaan tullut nähtyä.
Kotiseutu vaikuttaa alitajuntaan mitä hassuimmalla tavalla. Olin eilen aamulla täysissä sielun ja ruumiin voimissa [niin luulivat hassut] jankuttanut Toiselle että nytkö hän putsaa hormit. Toinen oli ihmetellen kysynyt että mitkä hormit, minä olin kertonut tarkasti mitkä kaksi uunin hormia pitää putsata. Ja kun viesti ei ollut mennyt perille niin olin kuulemani mukaan paiskannut vittuuntuneena takaisin nukkumaan. Jep jep. Itse kun muistan sen että hereillä olen ollut jossain vaiheessa mutta ei mitään tietoa siitä että olen jostain nuohouksesta höpissyt.
Ja uni viime yöltä: oli ollut ydinsota. Jäljellä oli enää pieni pala maailmaa jossain merellä jossa oli palmusaaria, sinistä vettä ja hiljaista. Olimme työkaverin kanssa kaksi henkiin jäänyttä. Uiskentelin ensin yksin saarelta saarelle kunnes löysin kaverini saarelta jonne ei koskaan paista aurinko. Siellä sitten syötiin puoli pilaantuneita eväsleipiä.
Niin. Ydinsota = tämä perhehelvetti? Allekirjoitan.
