And up we go!
Ei jumalauta kun on ollut hyvä päivä, viikon loppupuoli.
Synnyttäjä on nyt sitten lähtenyt. Pakotettuna [ohhoh, kuka olisi arvannut ettei se sieltä mihinkään vapaaehtoisesti lähde vaikka paperit on allekirjoittanut, pistänyt itse alulle koko muuttoprosessin, saanut 30 tonnia rahhoo ja silleen…] mutta se on pihalla. Tappelu jatkuu joo mutta ihme kyllä mulla tuntuu noita kulmahampaita vieläkin riittävän. Ei siitä sen enempää, olkoon koko ämmä.
Mutta mutta. Sain juuri äsken puhelinsoiton. Ihmettelin että mikäs virastonumero soittaa vielä virka-ajan ulkopuolella. Kelan täti. Kesäkuun alusta terapiaan, jatkuu helmikuuhun. Jonka jälkeen vielä kaksi vuotta jäljellä. Ei jumalauta. Voiko tätä uskoa todeksi ennenkuin peutin penkissä ensimmäistä kertaa istun.
Mutta mutta. Eilen heräsin niin todentuntuiseen uneen että luulin asuvani entisessä kaupungissa. Luulin ettei minulla ole työpaikkaa. Kymmenen minuutin vakuuttelun [ei tämä sanomalehti ilmesty siinä kaupungissa missä luulen olevani] jälkeen tokenin vähän mutta piti tehdä tarkistussoitto Toiselle. Että se on oikeasti olemassa. Pelottavaa jopa tälle, osittain syytän pampameja joita tässä viikon aikana on tullut taas syötyä.
Erityisen onnellinen olen tänään siitä, että on olemassa ihmisiä jotka välittävät meistä jäljelle jääneistä niin paljon, että kiikuttavat meille kaikkea mahdollista verhoista istuimiin juhlia ajatellen. Ja voi jumalani sitä humalani määrää mikä minua kohtaa lauantaina.
Kollektiivinen halaus kaikille teille.
Hyvähyvä! Nostahan onnittelumalja itsellesi tänään.
Comment by Nanna — May 30, 2009 @ 2:18 pm
Kuohuviiniä tuli nautittua ahkerasti mutta mikäs siinä, kerrankin syytä. :O)
Comment by imsosorry — June 3, 2009 @ 11:41 am