Elämä väsyttää

May 28, 2009

And up we go!

Ei jumalauta kun on ollut hyvä päivä, viikon loppupuoli.

Synnyttäjä on nyt sitten lähtenyt. Pakotettuna [ohhoh, kuka olisi arvannut ettei se sieltä mihinkään vapaaehtoisesti lähde vaikka paperit on allekirjoittanut, pistänyt itse alulle koko muuttoprosessin, saanut 30 tonnia rahhoo ja silleen…] mutta se on pihalla. Tappelu jatkuu joo mutta ihme kyllä mulla tuntuu noita kulmahampaita vieläkin riittävän. Ei siitä sen enempää, olkoon koko ämmä.

Mutta mutta. Sain juuri äsken puhelinsoiton. Ihmettelin että mikäs virastonumero soittaa vielä virka-ajan ulkopuolella. Kelan täti. Kesäkuun alusta terapiaan, jatkuu helmikuuhun. Jonka jälkeen vielä kaksi vuotta jäljellä. Ei jumalauta. Voiko tätä uskoa todeksi ennenkuin peutin penkissä ensimmäistä kertaa istun. 

Mutta mutta. Eilen heräsin niin todentuntuiseen uneen että luulin asuvani entisessä kaupungissa. Luulin ettei minulla ole työpaikkaa. Kymmenen minuutin vakuuttelun [ei tämä sanomalehti ilmesty siinä kaupungissa missä luulen olevani] jälkeen tokenin vähän mutta piti tehdä tarkistussoitto Toiselle. Että se on oikeasti olemassa. Pelottavaa jopa tälle, osittain syytän pampameja joita tässä viikon aikana on tullut taas syötyä.

Erityisen onnellinen olen tänään siitä, että on olemassa ihmisiä jotka välittävät meistä jäljelle jääneistä niin paljon, että kiikuttavat meille kaikkea mahdollista verhoista istuimiin juhlia ajatellen. Ja voi jumalani sitä humalani määrää mikä minua kohtaa lauantaina.

Kollektiivinen halaus kaikille teille.

May 26, 2009

Biisilista surulle

Filed under: Surullinen, Listat

Ohje kakun tekemiseen: otetaan yksi pahasti masentunut ihminen, lisätään siihen liikaa aikaa, pari huonosti nukuttua yötä, sydänsuruja, kaksi psykopaattia menneisyydestä ja ripaus tarkoituksella haettua melankoliaa. Paistetaan maanpäällisen helvetin tulissa reilu vuosi ja vot, myrkyllinen leivonnainen on valmis. 

Suomeksi: lista venytyskappaleista joiden laulajana mies. Järjestystä ei ole, tule.

1. The Fray, How to save a life

2. Goo Goo Dolls, Iris

3. Neil Young, Like a Hurricane [yhä vain se live, nam]

4. Placebo, Protege moi

5. Eskobar, Someone new

6. RHCP, Otherside

7. Levellers, Chemically free

8. Mr. Cave and The BS, The Ship Song

9. Pink Floyd, Wish you were here

10. MSP, Ocean spray

May 20, 2009

ImK 2009

Filed under: Ah Mas Vit

Lisää lääkkeitä, psykologin aikoja, psykiatrin tapaamisia. Sairaslomaa olisi antanut kesäkuun alkuun mutta katsoin paremmaksi käydä jossain että pääsen pois tästä asunnosta edes kerran päivässä. Ja herranen aika, ensimmäinen konkreettinen askel tekstien julkaisemista kohti otettu.

May 19, 2009

Mustaa huumoria

Filed under: Ah Mas Vit

Millainen on moskovalainen hissi?

- Tsetseeni menee taloon, painaa nappia ja 8. kerros tulee alas.

***

Talon isäntä sai kuulla loppunsa koittavan:

- Kun kuolen niin laittakaa tuo traktori samaan hautaan. Ei ole sellaista monttua tähän mennessä löytynyt josta ei olisi Valmetin kanssa ylös noustu.

***

Mikä ero on kommunismilla ja kapitalismilla?

- Kapitalismissa ihminen riistää ihmistä. Kommunismissa se on toisinpäin.

May 15, 2009

MVN

Miten voi saavuttaa näin orgastisen onnellisen olon lakanasetin ostamisella?

Siten, että sain sen kauan kuolaamani Maailman Vahvin Nalle -combon Hemtexista puoleen hintaan.

Viisitoista euroa!

Perversio juontaa juurensa ajalta kun sain lammikon toiselta puolelta Bamse-sarjakuvia. Minä olin leikeissä tietenkin Nalle ja sisko joutui jänikseksi. Muistaakseni pari vuotta sitten krääsää alkoi saada tästäkin maasta oikein urakalla? Minun omat lakanat! Jälleen yksi lapsuuden haave toteutettu. Toiselle ostin oman tyynyliinan. Olen lapsellinen. 

XO)

May 13, 2009

Isä, äiti, 2,7 lasta

Filed under: Unet, Puhdasta vihaa

Jösses kun sitä on pieni ihmislapsi sekaisin.

Näin unta että Toinen ei ollut Toinen vaan se väkivaltainen entinen. Huh huh. Pitäisi lopettaa vanhojen kaivelu koska se verottaa mm. aikaa tältä parisuhteelta. Mutta kuten omaksi - ja Toisen, vaikkakaan ei ole asiasta edes valittanut - lohdutuksekseni totesin; käydessäni nämä nyt lopullisesti läpi entisestä tulee enää vain pieni osa sitä Entisen Elämän harmaata, tasaista massaa. Toivossa on hyvä elää sanoi satiainen. 

Sen sijaan suruttaa tämä yhteiskunta.

Provoa yritetään heittää laidasta laitaan: te vain pelkäätte Meitä. Eipäs pelätä mutta se nyt vain on luonnotonta, vitun koirannussijahomppelit. Tähän homo-hetoro -kiistelyyn ei saada koskaan kaikkia tyydyttävää päätöstä. Suomi yhteiskuntana on aivan liian nuori ja takapajuinen. Tällä tarkoitan ns. virallisia tasoja. Jos katsottaisiin sitten 20 vuoden päästä uudemman kerran?

Sillä välin muistakaa: se, että lapsella on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa ja ns. [aivan liian] Korkealle Arvostettu Ydinperhe EI TAKAA LAPSEN ONNELLISUUTTA TAHI SITÄ, ETTÄ LAPSI KASVAISI OIKEAMIELISEKSI JA TASAPAINOISEKSI, ONNELLISEKSI AIKUISEKSI ILMAN MINKÄÄNLAISIA ONGELMIA.

Sen sijaan että jaksaisitte taistella jostain 1/2/1,5 isä-äiti -sotkuista niin keskittyisitte vaikka siihen miksi SUOMALAINEN PERHE [joita on useissa sateenkaaren väreissä, uusioita, perusmalleja, rikkinäisiä, ehjiä…] voi huonosti? Miksi vanhemmat ja lapset voivat huonosti? 

Väsyttää. Anteeksi epäselväselitys asiasta. Kaikki varmasti arvaavat mitä mieltä minä olen tästä asiasta.

Soundtrack: Ultra Bra/Me yhtenäistämme

May 12, 2009

Verisukulaisista

Filed under: Puhdasta vihaa

Haistakeepa vittu.

Kai se on sitten siinä kun ei ole omaa elämää niin pitää yrittää edes valheellisesti kontrolloida kaikkea - paitsi sitä omaa päätään ja sen vääriä ajatuksia mm. omaan serkkuunsa rakastumisesta - ja muuttaa sisaruksista oman tyhjän itsensä kopioita.

Jälleen ymmärrän hyvin tyhjentävästi sen miksi kenkäsi hiertävät Minun seurassani.

May 11, 2009

Vielä Siltalasta

Filed under: Surullinen

"Nainen voi juuttua jälkiraumaattisiin tiloihin joissa vaikeat isäkokemukset avautuvat esiin ylivoimaisen ahdistavina ja hallitsemattomina. Ne lukitsevat naisen suljettuun systeemiinsä jossa naisen elämä alkaa kaventua, itsearvostus vähetä entisestään ja avuttomuuden tunne voimistua. Näiden tunteiden suojaksi nainen voi rakentaa myös kaikkivoipaisen ja toisista riippumattoman mielikuvan itsestään ja välttää näin omaa vastuutaan.

Naisen saattaa olla myös vaikea kokea tyydyttävää rakkautta. Hänen seksuaalisuuttaan saattelee silloin avoin tai peitetty destruktiivisuus. Hän idealisoi tai mitätöi epärealistisesti mies- tai yleensäkin ihmissuhteitaan. Hän saattaa myös hakeutua väkivaltaisiin tai häntä hylkiviin ihmissuhteisiin toistaen näin vääjäämättömästi ristiriitaista isäsuhdettaan. Rakkaussuhteiden välttelemiseen saattaa sisältyä myös äitiin liittyviä pelkoja omien rajojen menettämisen uhasta."

Pervo pieni tyttö

Olen sekopää. Tätä on jo vaikea selittää, vielä vaikeampi ymmärtää. Kysyin Toiselta viikonloppuna että onko se niin vahva että se pystyisi tappamaan minut. Taka-ajatuksena se että toisella on niin paljon voimaa että pystyisi päästämään minut hengiltä mutta ei tee sitä.

Väkivalta. Se seuraa minua koko ikäni. Kun ensimmäisen kerran elämässään on näin läheisessä ihmissuhteessa missä sitä ei ole. Miten lohdullista on tietää että toisella olisi voimaa pistää minut vaikka ruumissäkkiin mutta. Mutta. Niin. Kyse ei ole siis mistään parityöskentelyn valtasuhteista. On vain pervolla tavalla rauhoittavaa tietää että maailmassa on ainakin yksi ihminen joka ei näytä nyrkkiä.

Ei Toisella helppoa ole, ei vittu sentään. Eilen tuli keskusteltua puoleen yöhön. Tässä pohjustukseksi mietteitä menneeltä viikolta ja eiliseltä:

"Tapa itsesi niin muilla on helpompaa. Ei susta kukaan tykkää. Surkea pikku tyttö kun edes luulit niin. Mä en koskaan löydä ketään, tulen aina olemaan yksin. Älkää syyttäkö itseänne. Minä en enää vain jaksanut. Tämä on yrityksistä huolimatta ainoa keino saada tämä paska loppumaan. 

Kyllä mä tiedän olevani hyödytön: vailla arvoa, korvattavissa. Ei sun tarvi sitä todistaa. Miksi sä vähättelet mun ongelmia. Jos mulle jokainen päivä on elämä niin mitä kuvittelet että tämä on? Sä et näe mua enää. Et näe kuin itsesi ja valheellisen parisuhteen. Totta on että olen asettanut itse itseni tähän jamaan. Mitäs teen sulle ruokaa viimeisillä rahoillani. Tyhmä pikku tyttö.

Mä olen taas jo menossa. Ja kerta toisensa jälkeen tämän pakenemisen yhä vain toistuessa sulla on vähemmän ja vähemmän halua yrittää ottaa mua kiinni. Ymmärrän sen. Jos mä olisin sinä niin en kattelisi päivääkään tälläistä touhua vaan murskaisin mun pään isolla kivellä.

En jaksaisi itkeä enää. Mä oon kaikille yksi satatonnia painava riippakivi. Melankolia ruokkii itseään. Ketä mä yritän huijata muka kirjoittamalla jotain romaania. Mä olen säälittävä. Et sä voi parantaa mua. Enkä mä ole sen sun kanssa sen takia että sä muka pystyisit siihen."

Jep jep. Toinen kysyi että miksi kirjoittelen tälläisiä. Että tuntuuko musta oikeasti tältä. Selitä siinä sitten että sillä hetkellä joo. Mutta ei, ei koko ajan. Puhuttiin siitä miten Toinen on ensimmäistä kertaa elämässään tälläisessä tilanteessa. Niin minäkin. Jos aina on opetettu että jos ajautuu tälläiseen tilanteeseen niin niistä kahdesta vaihtoehdosta valitaan ehdottomasti se kuolema, ei avun hakeminen.

Ja ei, suhde ei ole yllä kuvaillun kaltainen. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että jos se olisi tuollainen olisin hissun kissun hiljaa ja tyytyisin tilaani. Kun asiat ovat hyvin, kun ei OSAA olla onnellinen. Selvitykseksi annoin Toiselle lukuja. Että olen nukkunut suurin piirtein normaalisti viimeksi yläasteiässä. Että jos olen 12 -vuotiaana puhunut jäätävästi itsemurhasta –> olen ollut masentunut jo ainakin 15 vuotta. Ja onnellisuuden ongelmasta: kun on noin pitkällä aikavälillä tottunut siihen että kaikki on räjähdysaltista niin on oppinut siihen kieroon maailmankuvaan että musta, viha, masennus on turvallista. Että tässä vasta opetellaan.

Ja tuomioistuin tuli päätelmään että jotain nostetta on ehdottomasti jo tapahtunut: esimerkiksi kirjoittaminen teki minut eilenkin helvetin onnelliseksi [mikä on sinänsä pervoa koska luin päiväkirjoja vuodelta 2002]. Vaikka näitä todella vaikeita jaksoja tulee, ne ovat harvemmassa ja niiden aikana saatan tehdä muutakin kuin maata sängyssä. Hallehluja!

May 9, 2009

Cordelia

Filed under: Lapsuus

"Jos isä on poissa konkreettisesti, kuva hänestä on voittopuolisesti fantasioiden määräämä. Kuvitelmissa vaihtelevat toiveet ja pelot ja jätetyksi tulemisen kokemus. Poissaoleva isä on usein joko idealisoitu tai sadistiseksi värittynyt.

Kuva poissaolevasta isästä piirtyy myös aikuisten välittämänä. Vetäytyykö äiti "leskikuningattareksi" ylhäiseen välinpitämättömyyteen vai jakaako hän surunsa ja menetyksensä yhdessä tytön kanssa? Jääkö hän vain tyttären lohdutettavaksi näin ohittaen lapsen oman lohdun ja suremisen tarpeen?"

Buah hahhah haa!

"Myös Kuningas Lear on isän ja tytärten suhteen kuvausta. Learille rakkauden kokemus on vieras. Hän ajattelee vain valtaa ja itseään ja vaatii tyttäriltä rakkautta itseään kohtaan. Tyttärien tulisi toteuttaa se representaatio, mielikuva, joka isällä on tyttäristään. Kaksi vanhinta tytärtä myötäilee isäänsä ja he saavat omaisuutta. Nuorin tytär Cordelia on itsenäinen, aito, suora ja rehellinen. Lopussa tyttären kyky rakastaa tuo rauhan hulluuden partaalla horjuvalle Learille. Hän kokee Cordelian avulla että rakkautta on vielä olemassa."

All I can say is Touché.

En olekaan ainoa, silti ainutlaatuinen

Filed under: Puhdasta vihaa

Eilen nukkumaan mennessäni ja siinä unen rajamailla heiluessani mulla oli päässä kaksi hyvää ajatusta. Toinen oli jotain siitä että tietävätkö ihmiset miten vaarallisesta asiasta on kyse kun puhutaan rakkaudesta [kaikki haluavat rakkautta, se on ihanne –> totuus on jotain muuta, jotain joka muuttaa sydämen verestäväksi lihamöykyksi] mutta toista en muista. Ja se jo vituttaa.

Vituttaa se että minua yritetään ostaa karkilla. Vituttaa se jos aamulla asetetaan ultimatumeita: mä meen nyt vai heräätkö? Ja kun kyse on loppuen lopuksi siitä että täällä ei ole mitään syötävää…

Mutta tahkotaampas aamutuimaan jostain ihan muusta. En muista mainitsinko mutta löysin lainastosta tällaisen opuksen kuin ‘Isää ei voi unohtaa - tyttäret kertovat’. No joo…uskonnollistakin habatusta mukana, kuinka maailma pelastuu kun löytää jumalan. Mutta mutta.

"Sitten hän tuli - mies, joka rakastui minuun. Hän kirjoitti kirjeitä, useita samana päivänä ja tuhlasi aikaansa. Tuntui hyvältä olla rakastettu. Minä yritin kaksi kertaa katkaista seurustelusuhteen mutta hän piti uskollisesti kiinni. Hän ei hellittänyt, hän ei vaatinut minulta yhtään mitään, hän ei pakottanut mihinkään, hän vain halusi olla lähellä ja jutella." 

Minä kun luulin olevani ainoa. Tai ainakin harvassa. Nykyajan muovaama luonnonoikku. Kyseessä oleva nainen vetelee tällä hetkellä jo kuuttakymmentä.

"Minua ahdisti toisen ihmisen läheisyys. En oikein kestänyt että joku tulee yksityisyyteeni. En mielestäni sopinut kristityn vaimon kaavaan enkä jakamaan elämääni kenenkään kanssa. Minulla oli liian paljon salattavaa. En oikein tuntenut edes olevani nainen enkä viehättävä hänen vakuutteluistaan huolimatta. Seurustelusuhde pelotti mutta en osannut irrottautuakaan."

You got that right: ja vaikka tämä ihminen puhuu kristityn vaimon kaavasta/mallista ei niin kaukaa hipaista meikäläisen elämää. Minulle on ollut malli valmiina. Koko elämäni. En ole koskaan mahtunut siihen - ja voi pojat olen kyllä yrittänyt - en edes parisuhteissa. Kun kuitenkin on keskeltä metsää jossa ihmiset löytävät Elämänkumppaninsa viimeistään yläasteikäisinä.

"Kirjoittamisen yhdessä vaiheessa kiinnitin huomion tekstiini jossa pikku-Leena kertoi tapahtumista joissa hän ei juuri koskaan ollut itse toimijana. Hän oli pelkästään kohteena ja pakotettuna toimimaan, kuten soittamaan poliisia tai pelastamaan toisia. Kun havahduin ja kävin tekstejä silmäillen läpi, nousi katkera olo, että minua on käytetty joka suhteessa vain hyväksi."

Hmm. Allekirjoitan. Raadollisin esimerkki on se että pystyn puhumaan isän kuolemasta ja Synnyttäjän sekopäisyydestä hyvinkin asiallisesti. Lyön faktat pöytään. Kerron tarkasti tapahtumien kulun. Mutta se en ole Minä. Se on se Persoona, asiallinen ja aikuinen Imsosorry jonka olen luonut vuosien aikana suojelemaan oikeaa itseäni. Onneksi se ei tarkoita sitä ettenkö jo jollain minimaalisella tasolla käsittelisi isän kuolemaa.

Ja tämän tarinan nainen? Joutunut isänsä puolelta insestin uhriksi lähes koko lapsuutensa ja varhaisen nuoruutensa ajan.

May 7, 2009

Tahtoo olla yksin, tahtoo maailman pysähtyvän

Filed under: Puhdasta vihaa

Itkin tänään töissä.

Update: siihen vielä päälle se, että Kela ilmoitti ruhtinaallisen viikon ennakkoon että täytyypi saada uusi B-lausunto…

Toivon että kuolisin. Ei tarvisi ainakaan murehtia enää mistään, olla sydän verellä koko ajan. Ei tarvisi tapella töissä, siviilissä ja kaikenlaisten paskabyrokraattien kanssa. Ja loppuisi tämä saatanan itkukin jo. Toisaalta pitäisi olla onnellinen kyynelistä, elämän syrjässä ollaan vielä kiinni. Kummallista on se että otin tuossa yli kolme varttia sitten pamin eikä tunnu auttavan. 

Eikä ole syyttäminen kuin omaa tyhmyyttään jälleen kerran. Miksi kerta toisensa jälkeen uskon ihmisten hyväntahtoisuuteen. Miksi yhä uudelleen teen sen virheen että luotan ihmisiin. Miksi MÄ OLEN NIIN SAATANAN TYHMÄ ETTÄ LAITAN KAIKKI MUNAT YHTEEN KORIIN.

Update: Toiselta ei MITÄÄN tukea. Kaikki on siis vain minun päässäni ja on oma syyni että olen tässä tilanteessa.

Soundtrack: Sipe Santapukki & Tommi Liimatta: Tilatkaa tytöt taksi

May 5, 2009

SMG

Edellisenä yönä näin unta Joel Melasniemestä.

Äsken näin unta Terhi Kokkosesta.

Todentuntuisissa unissa on se haittapuoli että jos seuraavana päivänä sattuu törmäämään sellaisiin ihmisiin jotka ovat olleet pääsi sisällä [ja joiden kanssa sitä on tullut ehkä tehtyä kaikenlaista valonarkaa] saattaa unennäkijää hieman hämmentää ja punastuttaa. Alussa mainitut henkilöt eivät liity edelliseen kommenttiin…

Punastumisesta puheenollen: töiden takia joudun nykyään ramppaamaan jos jonkinlaisessa kokouksessa ja palaverissa. Seuraavan skippaan sillä syyllä että harrastan paniikkihäiriötä. Yllättävää on se että saan suuni edes auki. Eipä sieltä sitten mitään järkevää tulekaan. Punastelen, panikoin, katseeni harhailee, änkytän ja sanat tulevat suusta ihmeellisessä järjestyksessä jotka eivät muodosta lauseita ollenkaan. Olen kuin se Roolihahmo Tropic Thunderista.

Jälkeenpäin on Idioottimainen olo. Hävetys, kauhistus, huimaus kun sydän lyö vieläkin liian kovaa. Eikä siinä auta että joku yrittää vakuutella selkeyttäni. Ärf ärf.

May 3, 2009

Alas, räks.

Filed under: Ah Mas Vit

Olen itkenyt nyt yli vuorokauden putkeen. Unetkin käsittelivät itkua.

Sitä enemmän masentaa mitä kesäisemmäksi ilma muuttuu. Menneiden vuosien kunniaksi muistelin myös Edellisiä. Kiitos itselleni siitä että kynä on pysynyt käsissä läpi elämän. En olisi kyllä koskaan uskonut että niitä jollekin vielä vinosti hymyillen lueskelen.

Ensimmäinen ihminen joka ei anna minun kuolla rauhassa.






















Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer