Elämä väsyttää

Tänään on hyvä päivä. Ehkä se johtuu siitä että on niin väsynyt ettei jaksa ajatella?

Jotenkin kivan aivoton, turta ja kelluvainen olo.

Olen varmaan unohtanut kertoa että Kela on tyytyväinen takaisinmaksusuunnitelmaan: totta munassa koska minulla on lain mukaan se 30 kk aikaa maksaa summa takaisin.

Eikä tänään huoleta mahdollinen kesäkuinen velkavankeus lainojen korkojen kanssa.

Suihkuun.

Piste, loppu, lutka [slut]. Ah hah hah.

Mitä Antti Tuisku tekee nykyään? Luuleko Tehosekoitin tekevänsä oikeasti näyttävän paluun? Kai Anssi Kela on tajunnut lopettaa laulamisen, biisinteon ja Kirjailun vihdoin viimein?

Tämän ei saisi lukea mitään mikä liittyy eksistentialismiin. Mistä tietää että pitää jostakin toisesta ihmisestä? Mikä erottaa sen, että luulee/tietää pitävänsä jostakusta ja sen, että oikeasti pitää jostakin? Vai onko näillä kahdella eroa? Onko jälkimmäistä edes olemassa? 

Ihanaa - ja samalla Fyysisesti Masentavaa - että kello on kohta kuusi ja pihalla on sentään vielä vähän valoisaa. Tänään koin ensimmäisen kerran piiitkään aikaan taas sen Tämä on vain kevät, Tämä on ohimenevää -tunteen. Ajelin autolla pitkin kaupunkia, tiet alkavat sulaa.

Kiitos edellisen postauksen kommentoijille tuhannesti, auttoi kummasti. Kun tämän pieni pää pakkaa välillä aivan tyystin unohtamaan että Minä Olen Tärkein. Itseasiassa kyse ei ole niinkään unohtamisesta vaan terveen itse[rakkauden]huolehtimisen opettelusta.

Ehkä se tästä taas. Kukaan [ainakaan Toinen] ei voi väittää että nyt, kun olen yli 20 vuoden jälkeen oppinut jotenkuten tappelemaan, se [eli ns. rakentavan kritiikin vaihto] olisi kanssani tylsää. Olihan taas lause. Kielioppi hukassa, väsyttää, liikaa kahvia.

Vidu mä sulle kansantanhut näytän. :O)

Mikä on normaali tärkeysjärjestys elämän pääasioille?

Jos otetaan asioiksi parisuhde, minäitse, perhe, ystävät, alkoholi, työ ja opiskelu?

Kun tällä ei niin kauhean normaali tuo maailmankatsomus ole niin voisiko joku auttaa?

Ei hyvin mene.

Aamulla huomasin että äänihallusinaatiot ovat tulleet takaisin. Plus haistan aivan outoja juttuja.

Voehan vittu.

"Hulluksi tekeminen:

Voiko ihminen tehdä toisen ihmisen hulluksi? Voiko ihmisten välinen vuorovaikutus olla sen laatuista, että se joka joutuu osalliseksi tähän vuorovaikutukseen murtuu henkisesti - tulee hulluksi? Gregory Bateson lanseerasi käsitteen kaksoissitova kommunikaatio (double bind -communication) sellaisille viestimille, joka pitää sisällään kahta vastakkaista sanomaa tai väitettä, jolloin viestiin reagoiminen tulee mahdottomaksi tai hyvin vaikeaksi."

… "Harold Searles kertoo erilaisista tavoista herättää toisiessa ahdistusta ja ambivalenssia, jotka voivat murtaa tuon henkilön persoonallisuuden. Hän myös kertoo niistä tiedostamattomista motiiveista, jotka ovat tällaisen käyttäytymisen takana. Hulluksi tekemisen avainkäsite on ambivalenssi - siis perustavaa laatua oleva sisäinen ristiriita, päättämättömyys, epäselvyys, ristiriidan ratkaisemattomuus."

Ja jumalauta mä olen rakastunut käsitteeseen eksistenssianalyyttinen viitekehys. Mulle tänne heti nyt. 

Ah hah haa!

Luulin oikeasti vielä viisi minuuttia sitten että se kappale, missä lauletaan "älä tule viittä metriä lähemmäksi" on Matti Nykäsen esittämä. Että laulaa Merville. Mutta ei.

Sori vaan Rautiainen.

Kuinka moni katsoi eilen sen ohjelman missä transgender -immeiset puhuivat kokemuksistaan? Itku tuli siinä vaiheessa kun Julkkis kertoi tarinan ensimmäisistä sukkahousuistaan.

Kaksi ajatusta.

1. tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset ovat myös tunne-elämiltään epävakaita

2. lapset hukuttavat pahaa oloaan mielikuvitusmaailmoihin, he myös viettävät unissa aikaa ns. elävät unissaan

Kaunista.

Minusta ei saa irti enää kuin lyhyitä lauseita.

Olen menettänyt itsekontrollin totaalisesti. Tajusin sen tänään töissä. Samaan aikaan sekä hyvä että huono asia. En elä enää listojen varassa - vähän kuitenkin - mutta elän ehkä liikaa "huomista ei tule" -ajatusmallin mukaan. Vai onko se helvetti sentään tämä vittumainen aika vuodesta. Toisaalta tuntuu että tällä on Aina se Vittumainen aika Kuukaudesta/Vuodesta/Päivästä/Tunnista.

Ja muut ihmiset ovat pariutuneet ja jaksavat iloita pienistä arkipäivänonnenhetkistä, minä olen AhiAhiPuhiPuhi.

Suosittelen muuten Claes Anderssonin ‘Hulluudestamme ja hulluudestanne" -opusta kaikille kevyttä iltalukemista tuumiville.

Soundtrack: When I’m sixty-four/The Beatles

PS. Onhan kiva maalata peiteväreillä pitkästä aikaa

Nälkä?

Eilistä en suostu murehtimaan, tämä päivä on turvaton, huomisesta huolia.

Häivähdys valoa. Tutustumiskäynti parin viikon päästä. Jei.

Tänään tuttu Ahdistus tuli takaisin.

Ahi ahi. Huomenna lissöö paremmalla aikaa.

Edelliseen postaukseen viitaten:

meneekö flirtti liian pitkälle jos ei huomaa paikalla olevaa kumppaniaan?

Ja riittääkö kaiken selitykseksi "se nyt on vaan mun tapa" ?

Nanna oli kirjoittanut tuossa taannoin parisuhteesta. Miten entisestään vituttaa se, että toinen yrittää vakuutella että allekirjoittanut ei ole Maailman Huonoin ja Paskamaisin ihminen.

Mutta vielä enemmän vituttaa se että Toinen latelee asioita ääneen. Asioita joista itse on hyvin tietoinen koko ajan.

Ja voisitteko rakkaat lukijat kertoa tälle idiootille missä menee flirttailun ja Flirttailun ero?

Voe kilinvittu sanon minä.

Opintotukilautakunta muisti yli tuhannen euron laskulla.

Eräpäivä huhtikuun puolessa välissä.

Onnea kaikille voittaneille!

Olen kuunnellut tässä viimeisen pari päivää töissä radiota. Ja täytyy myöntää että pidän 3 Doors Downin uusimmasta. Vähän enemmän hävettää myöntää ettei se GnR -kipalekaan Aivan Huono ole.

Töissä viikko on ollut jo tähän mennessä raskas. Mutta tiedän olevani oikeassa. Enkä jaksa välittää siitä että joku vatipää vetää herneen nenuun kun Väärää Sukupuolta oleva Nuorempi Työntekijä menee oikomaan vääristynyttä maailmankuvaa siinä kohdin missä Oma ja Työpaikan Materia sekoittuvat.

Jälleen kerran olen miettinyt alkoholia. Mitä osaa se elämässäni esittää läheisten tasolla. Eniten huolestutti tuttuni joka kertoi edellisestä ryyppyreissustaan. Kiitos siitä että asun muualla, kiitos siitä etten kuulu Sisäpiiriin, kiitos Luojan että jostain perverssistä syystä minulle ei ole koskaan riittänyt syyksi se, että näin on aina tehty.

Eli lyhyesti: tulen varmasti vielä monesti törmäämään menneisyyteen, isien kantamiin pölyisiin viittoihin. Ja minua vituttaa armottomasti se, että kerran/vaikka itse olen valinnut toisin en voi silti ymmärtää miksi muut ovat ns. Valinneet Historiansa. Miksi miksi miksi? En ole todellakaan niin vapaamielinen kun luulin, olen ahdasmielinen kusipää. Miksi te teette niin? Ettekö tiedä paremmasta, ettekö jaksa taistella sen eteen vai ettekö vain uskalla?

Eikä tässä postauksessa ole taas päätähäntääsorkkaa. Mutta jos jotain tiedän niin tarkoitus ei ole vittuilla/irvailla/mustamaalata Taakse Jääneitä. Peace & Love.

Tänään ja eilen[kin] olen saanut jotain aikaiseksi. Sain soitettua vihdoin ja viimein ensimmäiselle mahdolliselle terapeutille. Sanoihan tuo että aikaa hänellä ei ole, kannattaa jatkaa soittelua.

Soittelua jatkoin, mutta kitaralla.

Ehkä se tästä taas.