Elämä väsyttää

January 21, 2009

Täältä lähdetään vain arkussa

Joku hemmetin vatipää on löytänyt tiensä tähän blogiin hakemalla ohjeita pommin tekoon. Pitäisikö tästä nyt sitten ilmoittaa poliisille? Alert alert, red alert!

Alkanut viikko on ollut yhtä vitun piinaa [kiitos Nannalle piristämisestä]. Sellaistakin tervan juontia että ei taas hetkeen. Lähinnä ahdistus liittyy näihin tavallisiin, töihin ja ihmisiin. Maanantai meni jotenkuten päällä seistessä, eilinen olikin taas oma lukunsa. Kaiken lisäksi jo maanantaina töissä oli huomattavissa jonkinlaista lämmönnousua tällä eli tunnelma; se on korkealla.

Tänään tapahtuikin sitten jo jotain muuta. Jouduin puhumaan ihmisten edessä ja se tapahtui kuin huomaamatta. Eilen iltasella kyllä mietin että joskos sitä pitäisi jotain pillereitä napsaista mutta unohdin. Kaiken lisäksi puhuin aivan järkeviä! Ja sain kiitosta esimieheltäni. Sanoi että jos jatkan samaan rataan niin hyvä tulee. Jumakauta!

Tiistaina soitin lääkärille. Kysyäkseni Kelan päätöksestä. Käski vain etsiä uuden terapeutin, pistää paperit sisälle ja jos päätös tulee kielteisenä takaisin niin sitten ottaa yhteyttä häneen. Onneksi tämä on kaukaa viisas ja on säilyttänyt kaikki sähköpostit.

Jos jotain pahaa täytyy mainita niin posti oli tuonut kolme kirjettä. Lainoista, Kelalta ja Opintotukilautakunnalta. Valtion on turha kuvitella että enää koskaan opiskelisin mitään korkeakoulu -asteella vain opintotuen voimilla. Ha! Fuck this shit, time to relax.

Comments »

The URI to TrackBack this entry is: http://imsosorry.blogsome.com/2009/01/21/taalta-lahdetaan-vain-arkussa/trackback/

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Leave a comment

Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>



Anti-spam measure: please retype the above text into the box provided.






















Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer