Elämä väsyttää

Vituttaa tämä paska. Loppuisi taas jo. Olen kadottanut terapeuttilistani missä on ihmisten yhteystiedot. Vittu. Olen nyt itkenyt torstaista asti, alkaa ärsyttää sekin. Eilen mitta tuli täyteen; haukuin Toisen ja lähdin kaupungille sekoittamaan pääni. Ja voi pojat; onnistui niin hývin että se on sekaisin vieläkin.

Tänään olen miettinyt että syön kaikki lääkkeet kerralla.

Minä en yhä vain voi ymmärtää miten erittäin läheiset ihmiseni pystyvät tiuskimaan Minulle että itsemurha tai siitä HAAVEILU on vain itsekästä.

Newsflash once and again: jos sitä joskus miettii päiviensä päättämistä niin siinä ei VITTU SAATANA TOTTAJUMALAUTA kauheasti mietitä että ha ha haa, tuleehan ainakin teille paha mieli.

Se on joka kerta ainoa vaihtoehto. 

Se on ainoa keino saada paska loppumaan.

Tilassa ei mietitä itseä, ei mitään.

Jos muita ihmisiä silloin mietitään niin vain yleisesti; ei ole Ketään joka voisi auttaa.

Mihin vattuu nämä päivät menevät?

Tänään sain vietyä biojätepussin pois haisemasta. Ja pesin kaksi kulhoa [maanneet yli viikon tiskipöydällä…] joihin oli ehtinyt kerääntyä jotain keltaista. Ja eilen söin homehtunutta leipää.

Työkaverini pitävät minua varmasti kusipää-idioottina. Sellainenkin paniikkipuheripuli iski tänään.

Mutta kaikkihan tietävät että minä olen ääliö.

Ja sitten onkin taas perjantai.

Vetämätön olo. Olen aivan poikki. Nenä tukossa, yskittää. Kahvi ei auta, ei auta pahemmin tupakka. Herätä haluaisin. Elimistö toimii säästöliekillä. Vatsa on kipeä kuin perkele, paino tippunut kohta kolmella kilolla.

Lääkärit soittavat, pihalla on lunta.

Joku hemmetin vatipää on löytänyt tiensä tähän blogiin hakemalla ohjeita pommin tekoon. Pitäisikö tästä nyt sitten ilmoittaa poliisille? Alert alert, red alert!

Alkanut viikko on ollut yhtä vitun piinaa [kiitos Nannalle piristämisestä]. Sellaistakin tervan juontia että ei taas hetkeen. Lähinnä ahdistus liittyy näihin tavallisiin, töihin ja ihmisiin. Maanantai meni jotenkuten päällä seistessä, eilinen olikin taas oma lukunsa. Kaiken lisäksi jo maanantaina töissä oli huomattavissa jonkinlaista lämmönnousua tällä eli tunnelma; se on korkealla.

Tänään tapahtuikin sitten jo jotain muuta. Jouduin puhumaan ihmisten edessä ja se tapahtui kuin huomaamatta. Eilen iltasella kyllä mietin että joskos sitä pitäisi jotain pillereitä napsaista mutta unohdin. Kaiken lisäksi puhuin aivan järkeviä! Ja sain kiitosta esimieheltäni. Sanoi että jos jatkan samaan rataan niin hyvä tulee. Jumakauta!

Tiistaina soitin lääkärille. Kysyäkseni Kelan päätöksestä. Käski vain etsiä uuden terapeutin, pistää paperit sisälle ja jos päätös tulee kielteisenä takaisin niin sitten ottaa yhteyttä häneen. Onneksi tämä on kaukaa viisas ja on säilyttänyt kaikki sähköpostit.

Jos jotain pahaa täytyy mainita niin posti oli tuonut kolme kirjettä. Lainoista, Kelalta ja Opintotukilautakunnalta. Valtion on turha kuvitella että enää koskaan opiskelisin mitään korkeakoulu -asteella vain opintotuen voimilla. Ha! Fuck this shit, time to relax.

Maanantaivitutusmaximus.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Myönsin itselleni olevani avun tarpeessa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Alkuvuoden mehupaasto piti kutinsa edes jotenkuten?

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Kiitos taivaan, ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Jos unet lasketaan niin varmaan suurin osa Euroopan maista tuli tutuksi. Plus avaruus.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Tasapainon.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Päivämäärät eivät jääneet mieleen mutta syksy kylläkin mm. terapian aloittamisen [ja lopettamisen] takia.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi vuonna 2008?
Löysin osan todellista Itseäni. Olen kaivannut sitä kovin. Vaikka vieläkin vähintään joka toinen päivä hillutaan jossain hulluuskohtauksien aallokoissa niin Tunnen Itseni Paljon Paremmin.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En saanut päätettyä mikä minusta tulee isona.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Hmh. Monista. ;O)

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Maalaustavarat.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Toisen. <3

13. Kenen käytös masensi?
Erityisesti: terapeutin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Tupakkaan ja ruokaan?

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Terapiasta, diagnoosista, tulevaisuudesta. Syyskuun keikasta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
REM:n I’m gonna DJ, mm.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi, joskin tappeluvalmis [Kela ilmoitti eilen paperilla että terapiaa ei enää tueta…]

b) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi…

c) rikkaampi vai köyhempi?
Aina köyhä.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Matkustanut.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Polttaneeni tupakkaa.

20. Rakastuitko vuonna 2008?
Juu…vaikka ei ollut tarkoitus.

21. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Yritän olla tuhlaamatta energiaani vihaamiseen.

22. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Placebo ja muut vanhat suosikit.

23. Mitä halusit ja sait?
Halusin yhden tyypin, sain mitä halusin mutta samalla jotain paljon monimutkaisempaa ja parempaa. Ja helvetin vaikeaa.

24. Mitä halusit muttet saanut?
Halusin hyvän terapeutin.

25. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Se että osaisin pitää itsestäni edes vähän.

26. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Kirppareilta ostettuja ja lahjaksi saatuja "persoonallisia" vaatteita ja niistä sekaisin rakennettuja asukokonaisuuksia.

27. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lääkitys. Ja Toinen.

28. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
USA:n vaalit.

29. Ketä ikävöit?
Isää. Pientä Imsosorrya.

30. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Väitän vieläkin että maan hiljaisista löytyvät mielenkiintoisimmat tapaukset: Toinen.

Ja juuri alkaneen vuoden kunniaksi esitän tässä listan ihmisistä jotka ovat vuosien varrella jääneet mieleen aivan totaalisen munattomina, elämäänsä ja itseään vihaavina vittupäinä jotka purkavat pahan olonsa toisiin ihmisiin. Ja ei; en Vihaa heistä ketään, omassa itsekeskeisyydessäni en luovuta energiaani sellaisiin turhuuksiin. Olkoon vaikka sitten Menneisyyden Mustalista. Järjestystä ei ole eikä tule.

- se eräs entinen kämppis joka teki kusipäisiä temppuja, mm. jätti muuttonsa jälkeen siivoamisen, pesutupalaskun, vesilaskun, yms yms tälle

- eräs entinen, hyvä ystävä jolla oli Todella Paha A -ongelma, myös velkaa tälle

- se vittumainen albiino-nainen joka jaksoi yliopistossa yli 30 -vuotiaana leikkiä ala-asteen pahista

- entinen Avopuoliso

- toinen albiino yliopistolta; se että näytät PPP:lta ei takaa että olet hauska 

- siskon entinen kihlattu

- ala-asteen kiusaaja joka jätettiin samana päivänä kun lapsi syntyi 

- Synnyttäjä

- entinen työkaveri joka kuvitteli olevansa Maailman Himottavin Mies mutta tiesi itsekin olevansa vain surkea poliisin poika

Sellaista. Haasteita odotellessa. 

Äh. Puh. Töitä. Olihan taasen, mukavaakin oikein. Halvat humalat.

Viime yönä imsosorry angstasi opintolainoista ja niiden maksamisesta. Vuonna 2010 pamahtavat maksuun [kai] mutta olen ollut nukkumatta niiden takia aina silloin tällöin vuodesta 2004 asti. Jep jep. Ehkä pitäisi olla onnellinen: lainoista murehtiminen voi olla muun elämän kunnossa olemisen mittari. Kun kaikki menee mukavasti niin ei ole muuta stressattavaa.

Töiden suhteen odotan jännityksellä tulevaa kevättä. Saan haluamaani lisävastuuta, rahaakin tulee ehkä - iso ehkä - enemmän. Muutenkin odotan tätä vuotta innolla. Pienellä sellaisella, mutta kuitenkin. Mitä tulee tapahtumaan, miten elämäni järjestyy. Jos ajattelee vuotta takaperin niin johan sitä oli moni asia vielä enemmän rempallaan.

Mennyt vuosi toi suuria yllätyksiä. Masennus. Minullako? Njääh! Lääkitys? Terapiaan? Monta vuotta työstämistä? Njääh. Niinkaisitten. Vuosi sitten olin menettänyt toivoni ihmisten ja itseni suhteen. Ja nyt vieressäni nukkuu joku muukin kuin pehmolelukoira.

Vuosi 2008. Sanalla sanoen: raskas. Mutta antoisa, lisättäköön. Olen oppinut aivan vitusti uusia asioita itsestäni. Yhtä paljon pintaan ovat tulleet tiedetyt mutta johonkin syvälle kuopatut asiat. Olen työstänyt omaa oloani, olen etsinyt [ja tavallaan löytänytkin] itseäni, olen erkaantunut terveellä tavalla perheestäni, olen pohtinut menneitä parisuhteita, ihmisiä.

Ja silti. Alussa ollaan yhä vain. Mutta tämän viikon things to make and do -listalla on uuden terapeutin metsästys. Ehkä tämä tauko oli hyvästä, voi aloittaa puhtaalta pöydältä senkin homman. Kummallista. Odotan innolla kuluvan vuoden nousuja ja aallonpohjia. Onhan ainakin uusi leivänpaahdin!

Miksi vuoden vaihtumisen jälkeen alkaa aina pakastaa? Ei kai kyse voi olla siitä että universumi ja maapallo tietäisivät että vuosi vaihtuu? Kun kalentereitakin on sen sataa sorttia? Mieltä kiihottaa kyllä ajatus siitä että maapallo olisi ajatteleva, ihmisen - osaavatko ihmiset todella Ajatella - kaltainen. Katsoisi kalenterista päivän jolloin alkaa talviunelle. Järjestelee asioita niin että saa nukkua, säästää energiaansa tulevalle kesälle. Jos maapallo olisi ihminen se olisi varmaankin vanhempi punkkarityttö, kirkkaan siniset silmät ja niihin sopiva sininen tukka.

Ajatus sinänsä on aivan naurettava koska aina jossain päin on se kesä. Kuinka moni ihmisistä jahtaa kesää koko elämänsä?

Aivan liian filosofista tälle maanantaille. Pitkä viikonloppu, jatkuu vielä huomiseen. Ehkä sitten energiaa Ajatella.