Supercalifragilisticespialidocious
Voi vittu kun kyrsii, vituttaa, masentaa ja väsyttää. Kyrpii tällä hetkellä aivan kaikki. Eikö tähänkin voisi tulla joku tolkku jossain vaiheessa [pian, kiitos] tahi imsosorry löytyy vielä joku kaunis päivä kaulakiikusta kravatin kanssa. Kun itkee yli tunnin sitä että on ah niin yksin, kaikki on mustaa. Elämä, työ, parisuhde ja unelmat ovat umpikujassa. Joopa joo, voi vitun vittu.
Pistetäämpäs nyt ihan piruuttaan muistiin että tässä sitä taas mennä vetkutellaan sen pahamaineisen kuukausittaisen kierron puolessa välissä. Väitän että suurin osa tästäkin masennuksestakohtauksesta johtuu hormoneista. Vittu. Kun kolmekymmentä tulee täyteen käyn poistattamassa kohtuni. Saatana. Mutta paremmalla puolella mennään jo, mitä nyt kättä vähän pakottaa.
Tänään tuli eräidenkin uutisten takia mieleen Rakkaus. Mitä rakkaus on? Jos puhutaan kahden ihmisen välisestä romanttisesta rakkaudesta? Olen pohtinut tätä ennenkin, tiedän sen. Enkä ole viime kertaa viisaampi. Jos millään mahdollista niin vielä pahemmin sekaisin. Kun kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä tapaa. Ja on olemassa Jotain. Jotain lämmintä? Täällä päässä joulu’lomalla’ on ehditty vääntää niin UKK:n toisesta nimestä kuin rypälepommeistakin.
Kun omalla kohdalla Rakkaus on kirosana. Eniten vituttaa oma epävarmuus. Kun tietää että pitää toisesta. Kun kuitenkin haluaisi jonkun vahvistuksen. Mutta vahvistukset tekevät olon tukalaksi. Kun toinen osapuoli olisi valmis tuomaan sen kuunkin taivaalta - ja minä myös, tietenkin, vielä enemmän -
eikä osaa ottaa sitä kuin vittuiluna.
Mutta jotain olen oppinut itsestäni viimeisen vuoden aikana. Olen pohjimmiltani Totaalisen Romanttinen Ihminen. En ehkä pörröpinkki -romanttinen, mutta Romanttinen [pientä tahatonta hihitystä] sillä tavalla mikä usein lasketaan maskuliinin osapuolen hommiksi [touché]. Avaan ovia, ostan kukkia, pidän lusikassa. Juu. Enkä ehkä ole niin suuri kyyninen paskapää kun kuvittelen olevani. Ja onhan sekin jo jotain.
