Elämä väsyttää

1. kauppakeskuksessa hitaasti edellä kävelevät ihmiset - jostain syystä nämä taivaita sisätiloissa tiirailevat ihmiset päätyvät aina Ylhäisen Minäni eteen ja tukkivat tien [tai sitten vain kävelen nopeasti]

2. työkaverit jotka muistuttavat uitettuja 80 -luvun tennistossuja

3. vuoden loppuminen tai enemmänkin sen uuden alkaminen [keväällä tuleva masennus on syvin, scared]

4. työkaverit jotka muistuttavat uitettuja 80 -luvun tennistossuja, luulevat olevansa hauskoja ja jollain tasolla meitä muita ylempänä: joiden puheet ovat järkyttävän suuria mutta kukaan ei koskaan AIKUISTEN OIKEASTI tee mitään töissä tahi elämällään

5. parisuhde, sitoutuminen ja sen puute, Suuret Ongelmat, vanheneminen, parisuhde

6.  vitutus - alkaa riittää jo

7. päämäärättömyys ja elämän hukkaan heittämisestä angstaaminen, kaikenlainen valitus siitä miten surkea olen, kuinka en ole saanut mitään aikaan näinä vuosina, yms, yms, mur piaf.

8. laskut - joku päivä tämän kuormaan kipataan se viimeinen, ylimenevä lapiollinen

9. puhelin - kukaan ei koskaan soita tai viestitä silloin kun olisi oiva hetki

10. tämä vitun Abba - mikään musiikki ei yksinkertaisesti toimi normivitutukseen näin hyvin –> pakottaa hyvälle tuulelle –> ja vatutus ulos ikkunasta 

Voi vittu kun kyrsii, vituttaa, masentaa ja väsyttää. Kyrpii tällä hetkellä aivan kaikki. Eikö tähänkin voisi tulla joku tolkku jossain vaiheessa [pian, kiitos] tahi imsosorry löytyy vielä joku kaunis päivä kaulakiikusta kravatin kanssa. Kun itkee yli tunnin sitä että on ah niin yksin, kaikki on mustaa. Elämä, työ, parisuhde ja unelmat ovat umpikujassa. Joopa joo, voi vitun vittu.

Pistetäämpäs nyt ihan piruuttaan muistiin että tässä sitä taas mennä vetkutellaan sen pahamaineisen kuukausittaisen kierron puolessa välissä. Väitän että suurin osa tästäkin masennuksestakohtauksesta johtuu hormoneista. Vittu. Kun kolmekymmentä tulee täyteen käyn poistattamassa kohtuni. Saatana. Mutta paremmalla puolella mennään jo, mitä nyt kättä vähän pakottaa.

Tänään tuli eräidenkin uutisten takia mieleen Rakkaus. Mitä rakkaus on? Jos puhutaan kahden ihmisen välisestä romanttisesta rakkaudesta? Olen pohtinut tätä ennenkin, tiedän sen. Enkä ole viime kertaa viisaampi. Jos millään mahdollista niin vielä pahemmin sekaisin. Kun kaksi toisilleen täysin tuntematonta ihmistä tapaa. Ja on olemassa Jotain. Jotain lämmintä? Täällä päässä joulu’lomalla’ on ehditty vääntää niin UKK:n toisesta nimestä kuin rypälepommeistakin.

Kun omalla kohdalla Rakkaus on kirosana. Eniten vituttaa oma epävarmuus. Kun tietää että pitää toisesta. Kun kuitenkin haluaisi jonkun vahvistuksen. Mutta vahvistukset tekevät olon tukalaksi. Kun toinen osapuoli olisi valmis tuomaan sen kuunkin taivaalta - ja minä myös, tietenkin, vielä enemmän -
eikä osaa ottaa sitä kuin vittuiluna.

Mutta jotain olen oppinut itsestäni viimeisen vuoden aikana. Olen pohjimmiltani Totaalisen Romanttinen Ihminen. En ehkä pörröpinkki -romanttinen, mutta Romanttinen [pientä tahatonta hihitystä] sillä tavalla mikä usein lasketaan maskuliinin osapuolen hommiksi [touché]. Avaan ovia, ostan kukkia, pidän lusikassa. Juu. Enkä ehkä ole niin suuri kyyninen paskapää kun kuvittelen olevani. Ja onhan sekin jo jotain.