Day 1
Hyvinhän se meni. Viikko vielä ja paketti valmis.
Olen syönyt tänään lääkkeitä oikein urakalla. Töiden jälkeen toivoin että olisi tullut postia. Lähinnä odottelin kirjettä tädiltä. Tulihan sitten se palkkakuitti. Sain itsestäni irti sen verran että itku silmässä väänsin netissä itselleni uuden verokortin, jonka toivon olevan täällä viimeistään maanantaina ettei mene sitten 31% kuun viimeisestä palkasta. Enkä tiedä tahi välitä pitääkö paikkaansa mutta uusi veroprosentti on nolla.
Tyhjä olo, tyhjä pää. Kuinka vihaankaan pelien pelaamista. Kun suhteissa toinen on aina niskan päällä. Miten sitä kuvitteli ääliömäisesti että tällä kertaa kaikki olisi erilaista. Ja on ajautunut samaan soppaan jälleen kerran. Ja kun päättää että unohtaa itsensä kokonaan - kun toinen kerran sitä haluaa ja kertoo mikä kaikki Sinussa on vikana ja miten meidän ongelmamme johtuvat ainoastaan Sinusta - niin sittenkin kaikki on huonosti.
Minulla ei ole hätää, olen niellyt kohtaloni. En vain osaa jättää ketään. Minä olen liian kiltti, tallennan kaiken datan mitä minulle syötetään. Olen liian kiltti. En voi uskoa että tulisin toimeen ilman sinua. Eikä aivoton kotirouva/äiti sittenkään kelpaa. Minä olen pelottava. Minä olen sulkeutunut. Minä keksin kaiken omasta päästäni [hyvä, käytä vielä kerran ‘Sinä Olet HULLU Minussa Ei Ole Mitään Vikaa’ -korttia, tekee olosi paremmaksi]. Yhtäkkiä en saisikaan unohtaa itseäni, tulisi keskittyä Minuun.
Vittu tässä vaiheessa se on sula mahdottomuus. Kun useampi kuukausi universumissa on pyörinyt ainoastaan sinun napasi ympärillä. Mulla ei ole mitään sanottavaa.
Soundtrack: Sandi Thom/I wish I was a Punk Rocker, Ramones/Judy is a Punk, Bad Religion/Punk rock song, Jane’s addiction/Just because
