Elämä väsyttää

Ja mikä vitun järki on siinä että töiden jälkeen "istuu" koko päivän kotosalla? Pesee pyykkiä, tiskaa KAKSI kertaa, tekee ruokaa ja leipoo vielä jonkun helvetin kakun? Ja sekoaa siihen.

Mitä minä haluan? No en vittu tiedä.

Mikä minusta tuntuu hyvältä? Ei niin sitten yhtään mikään.

Mitä mielekästä haluaisin tehdä? Nukkua edes kerran kunnolla, rauhassa.

Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän ikuiseen Keskusteluun. Tyhmyyden määritelmä on se, että toistaa kerta toisensa jälkeen jotain samaa käyttäytymismallia ja joka kerta uskoo lopputuloksen olevan jotain erilaista kuin edellisillä kerroilla? Jos kerran Puhuminen ei ole tähän mennessäkään auttanut niin miten se voisi yhtäkkiä toimia? Kun sinä olet paska ja sinä et osaa puhua ja sinä olet huono ihminen ja sinulla on paha mieli ja sinulla on ongelmia ja sinua pelottaa kaikki ja sinuun ei saa koskea kuin tietyllä tavalla, jankuti jankuti, plää plää plää.

Vittu. Entäs minä? Minun pitää olla ymmärtäväinen ja hiljaa. Ei saa katsoa pahasti, ei saa sanoa pahasti, ei saa koskea väärin. Pitää niellä kiukkunsa, olla hiljaa, toivoa että joku päivä heräät ja huomaat minutkin. Että minäkin olen tässä. Että minullakin on ongelmia. Että tämän vitun hoivavietin, persoonallisuushäiriön ja kiltin tytön -syndrooman takia olen saanut itselleni lapsen ja menettänyt Minut. Oikeuden olla Minä. Ja jossain alitajunnassa Imsosorry takoo kalloon pienellä taltalla fraasia: jos haluaisin lapsia niin pukaisin niitä ulos alapäästäni, minulla kun on vehkeet siihen.

Ja sinä muistutat entisiä. Monilla tavoilla. Minä teen teistä Huonoja. Narsistia siinä suhteessa että seksi on Valta. Parisuhdepakotus -asteella ei olla vielä, mutta eiköhän se sieltä. Tohvelia siten että tällä keittää yli välittömästi tuo Uuden Äidin etsiminen. Puhelimessa, kasvokkain, pään sisällä. Uusi taktiikka millä tämän tappaa kasaan nopeasti [todellako, edellinen kerta kesti yli vuoden]: esitän, näyttelen. Jos jossain niin siinä olen hyvä. Osaan olla jotain muuta mitä en todellakaan ole. Kaikille muille paitsi itselleni. Siitä tulee raastavaa mutta loppuupahan vatvominen.

Täältä tähän, hyvää yötä. 

Neljän seinän sisällä oleva pieni maailmani on saavuttanut taasen sen kriittisen pisteen että eniten vituttaa aivan kaikki. Jumalauta saatana tottavittuperkele. Helvetti ottaa aivolohkoon.

Miksi vitussa sinä haluaisit olla kanssani jos seurassani on vain paha olla. Saan sinut tuntemaan itsesi paskaksi, kaikin puolin huonoksi ihmiseksi. Vittu. Ei kaksi masennukseen taipuvaista ihmistä voi elää keskenään. Ja tänään viimeistään valkeni se että voinko todellakin elää siinä epäilyksessä, peläten päivää jolloin taas jälleen kerran päätät ihan itseksesi että Vähintäänkin Omalaatuinen Suhteemme on ohi? Aaaargh! Kasvata edes kiero selkäranka.

Vituttaa aivan äärettömästi työt. Haluaisin toisen työpaikan mutten vittu tiedä mitä haluaisin tehdä. Jotain konttorihommia? Jotain taiteellista? Ja millähän sitä muka löytäisi työpaikan johon minut huolittaisiin ja josta maksettaisiinkin vielä mukavasti. Ettei tarvitsisi koko ajan muki kourassa pelätä laskuvuorta postiluukusta [kyllä ne nyt ihan kohta varmaan tulevat hakemaan minut velkavankeuteen].

Ja mikä maanantaina selvisi rasittaa kuupaa vielä entisestään. Otin töiden jälkeen puhelimen kauniiseen kätöseeni ja soitin suoraa Kelaan. Juu. Ihan hauskaa sinänsä että tämän kokoisessa kaupungissa heti ensimmäinen kuntoutuskäsittelijä jolle minut yhdistetään tietää kenestä puhun kun kerron varovasti että terapeutti nukahtelee istuntojen aikana. Voihan vittu. Tajuan kyllä miten vaikeaa on saada paperilla aivan helvetin hyvältä vaikuttava asiantuntija kiinni tälläisestä, mutta silti. Tällä hetkellä ei lämmitä yhtään se etten ole ongelmani kanssa yksin.

Vituttaa se että koko mitätön elämä on taas levällään kuin korillinen munia. Vittu minusta ole teille avuksi. Minua pitäisi auttaa. Alan periä kohta myös sitä 60 euron tuntitaksaa minäkin. Ja vitut kirjoitusvirheistä, jälleen kerran. Masentaa. Vituttaa. Ahdistaa yllättävän vähän, ketuttaa senkin puolesta. Kun ei kuitenkaan ole mitään todellista syytä olla tälläisessä tilassa. Kunhan vain ärsyttää.