Valkoista vaakatasossa
Yllättävän nopeasti sitä näköjään mieli palautuu menneisiin tiloihin. Toisaalta tiedän huijaavani itseäni: aamut ovat helppoja, illat helvetistä.
Tänään ajattelin tehdä jo jotain muutakin kuin istua neljän seinän sisällä. Ajattelin käydä terapiassa, sitten Akateemisessa hakemassa pieniä pahveja. Kyllähän sitä jollain tasolla itsensä tuntee. Eikä tilanne ole Niin Paha kuin keväällä. Kun kaiken paskan keskellä pakottaa itsensä käyttämään niitä kolmea pelastussuunnitelmaa. Musiikki, kuvataiteilu ja kirjoittaminen. Eivät ole vielä kertaakaan tämän elämän aikana pettäneet. Oletuksena tietenkin se että on hyvässä kunnossa = jaksaa nousta sängystä.
Suuret kiitokset haluaisin osoittaa myös Nannalle. Oli kirjoittanut blogissaan että liikunta tekee hyvää. Tämä pieni otti neuvosta vaarin [yhdentoista jälkeen yöllä, mutta kuitenkin] ja lähti kävelylle. Tarkoitus oli tehdä sekin jo viikonloppuna mutta joskus sitä tarvitsee toisen ihmisen sanoja. Kiitoooosh!
Ole hyvä vain! Justiinsa naurettiin miehen kanssa, kuinka keväällä en suostunut menemään lääkäriin “kun ne kuitenkin käskee vaan menemään lenkille”. Ja tässä sitä ollaan: siitä tulee _oikeasti_ parempi olo (siinä vaiheessa toki kun oikeasti jaksaa nousta sängystä, pukea, lähteä ulos ja oikeasti vähän liikkuakin).
Pidin edellisestä postauksestasi. Siinä oli raivoa ja munaa, jotain eläimellistä voimaa. Kuulitko, sinussa on voimaa! Älä anna itsesi unohtaa sitä.
Hengessä mukana, yhä. Edelleen. Täällä ollaan.
Comment by Nanna — November 26, 2008 @ 6:57 pm
:O)
Olet rakas. *hali*
Comment by imsosorry — November 26, 2008 @ 7:31 pm