Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Johan on ollut viikko. Koko ruumista kolottaa, hartiat ovat jumissa, niska ja selkä sanovat sopimuksensa irti hetkenä minä hyvänsä. Kun työtunnit alkavat näyttää kaksinumeroisilta tietää tekevänsä liikaa töitä.
Olen nähnyt koko viikon mitä kummallisempia unia. Jotenkin sen arvaa kun on tulossa ns. aktiivisempi jakso yökäyttäytymisessä. Yhtenä yönä olin ollut hereillä ennen neljää, en tosin itse muista tapahtumasta mitään. En muista myöskään sitä että olen jonain yönä puhunut unissani. Unet ovat liittyneet tavalla tai toisella väkivaltaan, murhaamiseen, yksilöiden vapauden riistoon. Tai sitten siihen, että sinulla on joku toinen.
Viime viikon loppupuolella kriisi. Meni ohi. Osittain. Pääsenkö koskaan tästä asiasta yli? Olenko vielä vuosien jälkeenkin mustasukkainen? Tänään hermoilen siitä, että jos haluaisin kämppiksen, laittaisin ilmoituksen lehteen. Kun toinen on koko ajan läsnä. Itse olen porsas, kauhea sika, mutta ennen riitti sentään yksi tiskauskerta. Nyt astioita on kahden veden verran.
Enkä minä sano koskaan ei. Paitsi nyt. Sanon suoraan että olen huonolla tuulella, vituttaa. En tahdo nähdä. Ehkä myöhemmin iltasella uudestaan.
Sitten Asioista. Keskiviikkona oli toinen käynti Tädillä. Voiko olla moista ihmistä olemassakaan. Hoh! Minä hoidan puhumisen, hän editoi. Sain jälleen kuulla että olen ikäisekseni nuoreksi ihmiseksi elänyt hemmetinmoisen elämän. Että on ihme, että olen edes yhdessä palassa. Ihme on myös se, ettei minulle ole kehittynyt alkoholi/päihde/muuta ongelmaa. Nå jaa, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Äsken tupakalla käydessäni tuli mieleeni perjantai. Näin Synnyttäjän lähimmässä SuperMarketissa ostamassa ‘ruokaa’. Se sama takki, ne samat kengät. Naama punaisena, törkeännäköisenä. Suttura. Mielessä vain seuraava korkki. Viha lapsiaan kohtaan, todellisuuksien - kyllä, niitä Sillä on monta - vääristymät, kylmyys, kuolema joka ei olekaan tarpeeksi nopea. Sopii maisemaan kuin nyrkki silmään. Nauraakohan/ihmetteleekö/järkyttyykö kukaan Synnyttäjän nähdessään? Onko kukaan ongelmaisten ihmisten kanssa toimivista ihmisistä "Kah, siinäpä malliesimerkki, laitetaampa purkkiin" ?
Mutta se siitä. Tulee ja menee. Kuuluu tähän tilaan. Väsymyksen kautta olen alkanut kuulla ja nähdä taas omituisia asioita. Kerran töissä ollessani olin täysin varma, että näin jonkun hahmon vilahtavan silmäkulmassani. Ketään ei näkynyt. Olin tosin saletti siitä että joku seisoo takanani. Samalla myös äänten vääristymät ja niissä olevat olemattomat[?] ovat tulleet takaisin.
Kaikki jotka ovat tätä tekstipäivitystä lukeneet ovat törmänneet jossain vaiheessa kysymykseeni siitä, miten minä voin olla tälläinen. Miten minusta ei tullut kymmenen lapsen yksinhuoltaja-lapsenhakkaaja-alkoholisti-ämmää, joka asuu kylmässä mökissä ja vittuilee kaikille? Mikä on se asia? Sain varmistuksen sille että olin jossain vaiheessa oikeilla jäljillä kun väitin kaiken olevan pienen imsosorryn ansiota. Kyllä! Olen luonnostani selviytyjä, mutta myös Utelias.
Utelias…nam.
