Cute as ever
Sehän meni yllättävän hyvin, ensimmäinen virallinen terapiakäynti.
Täti on kyllä mitä valloittavin. Annoin käteen tänään postissa tulleen lausunnon. Luki pari ensimmäistä lausetta, kommentoi. Luki lisää. Kuten kuvittelinkin, paketti on mitä mittavin. Lausunnon antajalta oli loppua tila kesken.
Puhuimme kaikesta mitä tämän päähän sattui pälkähtämään. Lähinnä pintaraapaisuja sisaruksista, taustoista, synnyttäjästä, isästä, sukulaisista. Että olen elänyt ja kokenut näin nuoreksi ihmiseksi jopa Liian Paljon.
Niin. Miten sitä onkaan selvinnyt Siitä vuodesta.
Ymmärrän kyllä että masennuksessani epäillään olevan psykoottisia piirteitä. Mielestäni kyse on kuitenkin enemmän siitä että on kuullut liian monta kummitusjuttua lapsena. Ollut liian monissa hautajaisissa ennen täysi-ikäisyyttä. Turvautunut mielikuvitukseensa niin kavereiden vähyyden kuin todellisuuden pakenemisenkin osalta.
Mutta. Jonkun täytyi toimia. Että olenko miettinyt mitä olisi tapahtunut jos en olisi ollut Toimija. Eikä minulla ollut ketään. Pidän Tädistä erityisesti sen takia - itseasiassa painavin syy miksi hänet valitsin - että hän osaa kääntää jopa tälle kaavoihinkangistuneelle uusia puolia vanhoista asioista. Tarkkanäköinen, kaiken lisäksi. Sanoo asioita ääneen, saa potilaan oivaltamaan.
Että täällä todellakin olen turvassa. Hi hi hii! Bite that!
Vakava masennustila. Epävakaa persoonallisuushäiriö. Hyvä keskustelukontakti, hyvä itsetarkastelukyky. Melkein tekisi mieli lähettää kopio. Et sittenkään onnistunut pilaamaan minua.
Soundtrack: Meds/Placebo
