Lauantai, 13. syyskuuta
Paatoksellisen ja parisuhdeongelmankatkuisen viikon päätteeksi itkin puoli tuntia sitä, kun ei ole ketään kelle soittaa. Kun isä on kuollut. Että olisi vittu edes yksi normaali[hengissäoleva]vanhempi mutta on jäänyt tuollaisen sekopäisen juopon kanssa samaan maailmaan.
Kuinka tulisi käymään täällä. Ihastelisit asuntoani. Veisin sinut johonkin puolikalliiseen ravintolaan. Tilaisit pihvin. Ja perunoita. Ja maitoa.
Ikävä.
