Aikuisuus ja tasapaino
Alamäki jatkuu. Olen maannut sängyssä koko päivän.
Välähdys vihasta. Vaikka olen rikki, poikki ja hajalla, en haluaisi olla Synnyttäjä. Synnyttäjän ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia. Synnyttäjän olisi pitänyt aloittaa viinan juopottelu jo viidentoista vuoden viriilissä iässä.
Selvitys. En väitä etteikö kyseinen henkilö olisi koskaan ollut onnellinen. Varmasti on ollut [mieleni tekisi lisätä tähän jotain ilkeää ja kyynistä, mutta jätän väliin]. Kuitenkin. Jos minun on näin paha olla. En voi kuvitellakaan kuinka paha olisi olla jos olisin Synnyttäjä [tästä on kuitenkin turha etsiä sympatiaa]. Tarkoitan sitä, että miten elämä etenee jos paha olo tuupataan sängyn alle ja etsitään pikatietä onnellisuuteen ja tasapainoon.
Naps. Etsin miehen. Naps. Ovuloin, hedelmöityn. Naps. Menen naimisiin ja ahdistun hieman siitä, että ensimmäinen lapsi on äpärä. Naps. Ovuloin, hedelmöityn vuosi ja kerta toisensa jälkeen. Ettei kukaan vain luule että ensimmäinen oli vahinko. Naps. Lapsia, tavaroita, rahanhimo, astioita, kiillotetta, kissankultaa.
Kuin kaidantienkulkija joka odottaa lottovoittoa vaikkei ole pistänyt edes riviä vetämään. Ja mitäs sitten kun pikaratkaisut eivät tuokaan tasapainoa, onnellisuutta? Vihataan kaikkia pikaratkaisuja jotka menivät ‘pettämään’ sinut. Lapsia, avioliittoa, puolisoa.
Olisi aloittanut juomisen ajoissa. Olisi säästytty paljolta pahalta. Mutta sitten minua ei olisi olemassa; voi mitä maailma olisi menettänytkään.
Pieni häivähdys siitä, millaista olisi olla Synnyttäjä. Ehkä olen onnellinen että olen hajalla, poikki, paskana? Tervehtymisen avaimet ovat siinä että huomaa käyttäytymismallin?
Halaus!
Comment by Pieni Kissa — September 14, 2008 @ 2:36 pm
Haastoin sinut meemiin, josta takuulla pidät!
Comment by Nanna — September 18, 2008 @ 7:06 am