Kuolleiden aamunkoitto
Loppuen lopuksi aivan jeesjees -päivä. Aamusella heräsin outoon tunteeseen, tietynlaiseen lievään seesteisyyteen. Johtui ehkä osittain siitä että luulin tänään olevan työviikon viimeinen [väsynyt].
Näin unta jossa oli terapeutti. Oli onnellinen että olin valinnut hänet koska oli aiemmin epäillyt etten tuntenut oloani kotoisaksi käynnillä. Koska olen tälläinen. Erilainen. Vahva, itsepäinen ja rohkea ihminen. Etten välttämättä pitänyt hänestä ja suorista sanoista. Parasta unessa oli kuitenkin se että siinä oli isä. Oli tullut jostain tuonelasta kyläilylle. Kerroin terapeutista, lääkityksistä ja muista. Oli kovin onnellinen puolestani. Kuin olisimme puhuneet sairauteeni liittyvistä asioista monestikin. Päivityskäynti.
Eli soitin siis vihdoin ja viimein eilen terapeutille, sovin ensimmäisen/seuraavan tapaamisen. Tästä se lähtee; kuun lopussa olen varmasti taas paljon viisaampi.
