Kodin syvin olemus
Haa! Huomaa että syksy on tullut: olen ehtinyt tehdä vaikka mitä aktiivisen työpäivän jälkeenkin. Tiskasin, siivosin jääkaapin, työstin ja maalasin kirpparilta ostamani kynttilänjalan. Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa läjän sähköposteja, yhden Oikean kirjeen, vanhoja lappusia ja unia puhtaaksi.
Aamulla palasin jälleen viime viikkoiseen tapaamiseen. Kun kyseli kovasti missä asun, millaisissa oloissa ja kenen kanssa. Koti. Kun heti lapsuuden"kodista" muuttamisen jälkeen on arvostanut yli kaiken sitä, että on joku paikka missä on hyvä olla. Turvallista. On väärin että sen saavuttamiseksi piti muuttaa pois siitä paikasta missä olon pitäisi olla mitä turvallisin. Lämpöinen turvasatama.
Tiedän etten pysty koskaan elämään kenenkään kanssa saman katon alla. Eikä se haittaa, homma toimii tällä hetkellä aivan loistavasti. Minä tarvitsen pakopaikan; niin narsistiselta kuin se kuulostaakin. Eikä tarvitse kauheasti miettiä tätäkään yhteyttä. Kun on asunut koko alkuikänsä helvetillisessä sekasorrossa, aivan liian monen ihmisen kanssa aivan liian pienessä talossa. Jos oman rauhan löysi jostain edes hetkeksi, se ei ollut ainakaan niiden neljän seinän sisällä. Kun niiden seinien sisällä oli turvattomampi kuin keskellä loppusyksyistä metsää puolen yön aikaan. Niin.
Tarvitseeko sanoakaan että olen todella onnellinen asunnostani. Koti on paikka jossa olet turvassa. Ja on hillitöntä [kysyin tätä eilen] että myös Rakkaat Ihmiseni viihtyvät täällä. Ja mitä siihen lapsuuden tönöön tulee: ei sureta myyminen, puskutraktorista unelmoin.
Soundtrack: The Look/Roxette
