Elämä väsyttää

August 28, 2008

Minulla on stressi

Filed under: Ah Mas Vit

Viimeisenä parina yönä olen herännyt hampaiden ja leukaperien jomotukseen. Eli puren hampaitani taas yhteen. Sen lisäksi näin viime yönä jälleen painajaisen. Sisko oli värjännyt hiuksensa tummiksi [kuin luonnollinen väri muka toisi sinut takaisin], ajoin autoa hallitsematta sitä, näin kolarin ja muussaantuneita ihmisruumiita. Yeah.

Tänään en ole tehnyt mitään. Pohdimme töissä jo toista päivää elämän syviä merkityksiä. Miksi jokaiselta vuodelta odottaa että oppisi jotain olennaista. Eikä mikään koskaan helpotu. Parisuhteet eivät ole minua varten, eivät sosiaaliset tilanteet. Tulimme kuitenkin johtopäätökseen joka luo ehkä hieman lohtua: ainakin tiedämme jo joitain asioita, joita emme enää uudelleen tekisi. Kuitenkin on onnellinen että asiat tulivat aikoinaan tehtyä, koska täten on ehkä hitusen viisaampi.

Tämä kesä - kaikkien muiden edellisten ohella - on mennyt reisille. Kiitos Suurille Voimille että tulee syksy. Ehkä loistavasta tuumimisseurastakin johtuen viimeiset pari päivää olen yrittänyt herätellä aistejani. Mitä haluaisin tehdä, mistä kirjoittaa, haluanko kirjoittaa vai mitä haluan. 

Eilen oli sitten tuo suuri Tapaaminen. Mistä tietää onko löytänyt itselleen Sen terapeutin? Loistava nainen, ei siinä mitään. Eikä näillä ihmisillä taida kauheasti olla tapana itseään mainostaa? Puhuimme paljon, kyseli osuvia + yllättäviä kysymyksiä [millä äitisi on rahoittanut kaiken tämän, onko elämässäsi tällä hetkellä väkivaltaisia ihmissuhteita] ja kertoi paljon käytännön asioita, joista minulla ei ollut hajuakaan.

Mutta mistä sen tietää? Miten voi luottaa ihmiseen? Pätevä hän on, antaisin sorkkia päätäni. Mutta voinko itkeä? Voinko puhua kuolemasta astuen siihen hetkeen uudelleen sisälle? Voinko ylipäätään puhua mistään todellisesti; ilman tätä iänikuista neutraalia naamiota. Selviytyjän kirous. Haluaisin sanoa että ehkä. Suuri Ehkä. Jos sitä tilaisi toisen tapaamisen vielä ja testaisi uudelleen? Suurin pelote tällä hetkellä ei ole henkilökemiassa vaan siinä, että jaksanko todellakin kolme vuotta? 

Soundtrack: Tikapuut taivaaseen/Leevi and the Leavings 






















Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer