Vähemmistö
Olihan hurja eilinen. Ystäviä ympärillä, tulivat toimeenkin epäilyistäni huolimatta. Kummallista kuinka monen tutun syntymäpäivä osuukaan tähän samaan sumaan. Elokuun kruunu. Roimasti onnea kaikille syntyneille!
Mietin homoseksuaalisuutta. Sain kuulla että jos eräskin olisi vähemmistön edustaja, minä olisin ehdottomasti hänen kumppaninsa. Kivaa. Mietin kirkkoa, samaa sukupuolta olevia pareja, avioliittoa. Raamatun lukemista sanasta sanaan. Oletetaan että homoseksuaalisuus kielletään kirjasessa ‘yksiselitteisesti’. Ja murha, haureus, epäjumalien pitäminen, yms, yms. Joten aletaako katkomaan käsiä, päästämään murhaajia hengiltä [Texas on my mind, tralla-la]?
Ja naimisiin meno? Eikö ole suurempia asioita joita tässäkin tapauksessa nostaa pöydälle [poistettu psykologisten häiriöiden listalta vasta vuonna 1990, vähän ennemmin sentään rikoksista]? Tämä ei mene ainakaan harvinaisen veriryhmänsä kanssa luovutukseen ennenkuin ovat hieman oikoneet sitä kyselylappustaan. Joskus - ja itseasiassa lähiaikoina todella usein - tuntuu että tämä surkea yhteiskuntamme junnaa paikallaan. Ellei sitten ota paria askelta takavasemmalle.
Ketään ei saa suututtaa, mitään poikkeavaa ei saa tehdä. Ollaan vaan, mennään mukana. Aivan kuin sitä voisi sitten joskus sanoa ala-aste -tyyliin: "Ei me tiedetty mitä me tehdään, tehtiin vaan kun kaikki muutkin teki niin, eihän meitä voi mistään syyttää". Tästähän tuli ahiahi -postaus.
Kevennykseksi voin kertoa suuren salaisuuden elämästäni. Mistä tiedän että olen hengissä tahi alkuaankaan syntynyt? Minulla on napa!
