Tänään sairaslomalla
Maanantaina myönsivät tälle sairaslomaa viikoksi. Ei mitään mieleen liittyvää, kyse vapaa-ajalla tapahtuneesta vahingosta. Selvinpäin olin, kotosalla. Eikä kauhean vakavaakaan mutta estää työteon ainakin viikoksi. Olen onnellinen että minulla on vakituinen työ, hyvä sopimus ja sairaskassa.
Tämän lisäksi on tapahtunut yhtä sun toista. Olen viimeisen pari viikkoa taas lykännyt ja lykännyt mielenterveyteen liittyvien asioiden hoitamista. Lääkkeet sain haettua. Tiistaina kuitenkin päätin että tiistaina täytyy asioihin tulla muutos: ihan vaan vaikka senkin takia että eilen puolilta päivin oli viimeinen tapaaminen psykologin kanssa. Soittelin aamusta ihmisille, jätin soittopyyntöjä.
Olin jo matkalla viimeiseen tapaamiseen kun puhelin soi. Ensi viikolla tapaaminen. Vieläpä illalla, joten normielämä ei haittaa ajankohtaa. Viimeisessä tapaamisessa sitten kuulin että kyseinen ihminen on kaupungin kermaa. Jos hänen hoitoonsa pääsen, olen todella osaavissa käsissä. Ja miksi en pääsisi? Tuskin olisi ottanut minua tutustumiskäynnille jos paikkoja ei olisi? Varsinkin kun soitti vielä alle tunnissa takaisin?
Nyt onkin outoa. Ei ole enää mitään millä sekoittaa päänsä. Tiedän mitä kaavakkeita minun tulee täyttää Kelaa varten. Tiedän koska haen lausunnon [aika lääkärille tätäkin varten on jo varattu]. Ja tiedän jopa sen, mitä teen, jos tämä ensi viikon tapaaminen ei tuotakaan haluttua tulosta. Ehkä kaikella on tarkoituksensa, ehkä asioilla on tapana järjestyä?
On monta asiaa joiden takia olen näin hyvässä kunnossa.
Kollektiivinen, iso kiitos!
