Dadaa!
Puhelinahdistelua. En vastaa. Tulihan tuossa sellainen hetkittäinen oivallus. Ehkä en olekaan täysin hyödytön paska jota kukaan ei voi rakastaa ja joka ei kelpaa kuin muiden sylkykupiksi ja egon pönkittäjäksi. Ehkä te olette kateellisia elämästäni? Ehkä te yritätte saada minut uskomaan että olen juurikin noita - ja paljon pahempia - asioita. Koska mitä tekisitte jos minua ei olisi?
Minun ei tarvitse välittää siitä että sinä käytät minua avopuolisosi henkisenä korvikkeena. Minun ei tarvitse välittää [niin paljon] sukulaisten ja perheen suonikohjuista, mentaalisesta kehityksestä [ei ole] tahi autojen korjaamisesta. Minun ei tarvitse välittää mistään muusta kuin itsestäni.
Plus on aivan hirvittävän ihanaa että sinä olet olemassa.
