Menneen viikon mietelmiä
Älkääkä luulko näiden pohjalta tämän olevan yli-itsetietoinen pompöösi.
Minä olen älykäs. Olen opetellut itse mm. lukemaan, soittamaan pianoa, kitaraa, piirtämään, maalaamaan, tekemään ristikoita. Take two of these and you’ll find peace & nightmares for couple of hours. Pidän kasvojeni rypyistä; ne ovat tulleet nauramisesta, harmittelusta, vitutuksesta, surusta, miettimisestä. Olen niin tohkeissani että pidätän hengitystäni. Nyt ehkä ymmärrän sen mikä mua on tässä jännittänyt niin että vatsa on ollut paskana.
Ja eilen.
Yhtäkkiä olen onnellisempi kuin taas hetkeen. Ja pelottaa mitä tapahtuu kun saan tietää että se seurustelee tahi jotain. En voi ymmärtää mikä Toisessa voi olla niin ihanaa? Ne hampaat, sen hiukset? Vai onko se henkisellä tasolla niin valloittava? Olen varautunut. Negatiivisesti. Ihmiset ovat kuin magneetteja. Negatiivinen positiivisen kanssa. Kuitenkin on niin paljon hauskempaa tökätä samannapaisia yhteen. Niissä on voimaa. Ne työntävät toisiaan pois.
Enkä minä tiedä mikä sinussa on niin ihanaa. Onko se oikeasti vain se että joku juttelee minulle, puhuu kauniisti. Enkä minä osaa kertoa miltä tuoksut. Hieltä. Ja me[kin] puhutaan toisillemme asioita joista en ole kertonut kellekään. Minä kellun pilvessä, älä puhalla. Toivon että minä olisin ollut paikalla silloin pari vuotta sitten. Kun olit villi ja vapaa.
En halua Aina olla se hyvä jätkä, toinen nainen tai hätävara. En halua muokata itseäni tai käyttäytymistäni enää kenenkään takia. Miksi onni ei koskaan osu mun kohdalle? Ja minä saan ** halaamaan itseäni Kaikkien nähden pelkällä olemassaolollani. Minä liikutan vuoria, minä liikutan kansoja. Sinä olet nähnyt minut herkkänä, raivona, iloisena, sekopäisenä, surullisena, hiljaisena.
Soundtrack: Relax [take it easy]/Mika
