Elämä väsyttää

Heräsin. Näin unia mustasta kissasta jonka sain omakseni. Harmi että tähän asuntoon ei saa tuoda eläimiä. Näin myös arveluttavia unia. Keitin kahvit. Sen tippuessa söin banaanin ja join mehua. Aamupala? Vaikka kello on kohta neljä iltapäivällä?

Seksuaalisuudesta. On viimeisen viikon ajan pistänyt miettimään että olenko ollenkaan seksuaalinen olento. Ja jos olen, mitä olen. Ja jos olen jotain tiettyä, käyttäydynkö sen mukaan. Jotenkin etoo koko seksin ja seksuaalisuuden, luokkien ajattelu.

Opin masturboimaan vasta joskus ala-asteikäisenä. Hitaasti kehittynyt myös siinä suhteessa. Ja heti ensimmäisenä olin tunkemassa paidan alle [ja housuihinkin, ei siinä mitään] täytettä, sitomassa itseäni sängynpäätyyn kiinni vyöllä. Katselin pornoa salaa. Jo silloin naisen vartalo kiihotti minua enemmän kuin miehen.

Suuteluikään tullessani olin pelokas. Olin epänormaali, alikehittynyt, pidin aivan vääristä asioista. Ne asiat eivät kiinnostaneet koska tunsin olevani aivan Väärä. Osasin kyllä esittää. Väitin olevani ihastunut johonkin poikaa. Lähestyin, ihastuin poikiin joiden kanssa ei ollut mitään mahdollisuutta alusta alkaenkaan. Useimmat heistä juurikin tyttömäisiä poikia.

Ensimmäinen todellinen "rakkauteni" oli tyttö, silloinen paras ystäväni. Au. Näki ihastukseni, käsitteli kuin paskanpalaa, kaikkien "leikkien" ja "kokeilujen" jälkeen pisti homman telakalle hommatessaan poikaystävän. Kuten sanoin: au. Viimeistään tämän jälkeen yritin kovasti olla nainen. Eikä siitä mitään koskaan tullut. Vaikka miehet olivat tyttöjä, sängyssä he halusivat olla miehiä. Enkä minä osannut olla nainen.

Ja nyt, vuonna 2008, minä kysyn asiasta psykiatrilta. Että olen aina tiennyt pitäväni tyttömäisistä pojista ja poikamaisista tytöistä, että olen luokitellut itseni bi-seksuaaliksi. Ja että tällä hetkellä tunnen olevani tietynlainen trans-immeinen. Ja että kuinka vituttaa kun pitää lyödä itsensä johonkin kategoriaan vai pitääkö sittenkään koska en haluaisi sitä tehdä.

Ja psykiatri vastaa siihen että ihmisen seksuaalisuus muuttuu ja kasvaa koko ihmisen elämän ajan - voit aluksi pitää naisista ja kuitenkin vanhemmiten päätyä yhteen miehen kanssa. Asiasta ei kuulemma vain puhuta tarpeeksi.

Ja minua hävettää. En ole koskaan kuullutkaan kyseisistä tutkimustuloksista. Ei saatana. Minäkö muka vapaamielinen ja uusimman tiedon aallonharjalla. Saatana. Mutta onhan tullut koettua kummallinen vapautuminen viimeisen puolen vuoden aikana. Minun ei tarvitse [edes sukulaisten maineen menon pelossa] esittää mitään muuta kuin olen. Minun ei tarvitse kategorisoida itseäni; en tahdo olla mitään Luokkaa. Minua helpottaa ajatus siitä, että vaikka en saanut oikeita vehkeitä, voin olla silti Jätkä. Ettei maailmassani ole miehiä ja naisia, on ihmisiä. Otan ihmiset yksilöinä. Eikä se, että olen Jätkä tee minusta yhtään huonompaa "naista", ei huonompaa "imsosorrya". Vaikken siihen tavalliseen muottiin istukaan.