“I got blisters in my fingers”
Huomaa ettei ole hetkeen soitellut kitaraa. Sormien nahka vaatii lisää harjoittelua. Jee. Kaiken lisäksi löysin Bright side of life -biisin soinnutukset. Jee.
Sitten toisiin asioihin. Tänään sain tietää arvoni. En ole 40 kilometrin koukkauksen arvoinen. Ei kai siinä sitten. Tulihan selväksi. Ihmettelen vain miten hemmetissä kulkuyhteydet toimivat siihen suuntaan muka niin hyvin? Tällä ei sentään ole autoa eikä juna ole täältä suunnasta yhtään sen nopeampi. Ihan sama. En pyydä toisten. Harmittaa vain kun viime yö meni miettiessä sinua ja tilannettasi. Että kuinka surettaa. Ettei sinulla taida olla montaakaan ystävää. Että olet ehkä saamassa potkut kiivaan luonteesi ja suurien puheittesi takia. Että veri on enää jäljellä: ei ole muita joiden puoleen kääntyä. Että olet yksinäinen. Että olet todella yksin. Että toivon sinusta olevan johonkin enempään, suurempaan.
Niin no. Tänä yönä ei tarvitse enää murehtia. Tein listan mistä olen onnellinen:
- minulla on hieno asunto ja se alkaa muistuttaa kotia: tänne on kiva tulla turvaan
- minulla on pyykinpesukone [eikö tästä ole revitty iloa jo tarpeeksi? ei]
- minulla on työpaikka jonka avulla selviän laskuista
- minulla on sellikaveri
- minulla on mahdollisuus kirjoittaa, minulla on ollut mahdollisuus oppia kirjoittamaan ja lukemaan
- että asun täällä
