Jälkipostaus
Ei hitto sentään. En vain halua unohtaa sitä miestä. Perkele sentään. Miten sitä voikaan päässään luoda uudelleen nuo tilanteet. Ja itkettää ja näkee itsensä, tuntee mitä silloin tunsi. Sormet liikkuvat näppäimillä huomaamatta, puoli tuntia pörähtää ohi huomaamatta. Elää sen kaiken uudelleen. Vittu kun sitä taas toivoo että osaisi kirjoittaa. Että pystyisi luomaan tästä paskasta jotain kaunista. On surullista huomata että yli kymmenen vuoden takaiset tekstit ovat tasoltaa samaa kuin tämän ajan. Helvetti.
Kun kirjoittaminen on kuitenkin kulkenut kanssani kohta viidesosan vuosisadasta. Ollut henkireikä, dokumentointiväline, ajatusten kirvoittaja ja menneiden mieleen palauttaja. Ja kuten tästä tekstinlaadusta voi huomata: en osaa edes kirjoitussääntöjä. Käytän aivan liikaa pilkkuja, pisteitä, kaksoispisteitä. Ja vieläpä aivan väärissä paikoissa. Enkä tiedä edes mistä päästä sitä lähtisi. Haluaisi kirjoittaa romaanin mutta myös runoja. Haluaisi kirjoittaa joskus myös englanniksi. Laulunsanoja, yksittäisiä lauseita. Ja jotain niin todellista kuin Tietyt Kuvaukset Honkasalon "Sinun lapsesi eivät ole sinun" -romaanissa.
Ehkä aloitan vain kirjoittamisen. Kirjoitan kun siltä tuntuu. Mistä sitä tietää vaikka kokoaisin näistä merkinnöistä romaanille pohjan. Ja eikö kirjoitusasun, virheiden ja semmoisten tarkistaminen ole oikolukijan tahi vastaavan hommaa? Että minä saan olla vain angstinen, depressiivinen nero omassa pienessä luolassaan? Syytää päästäni silloin tällöin jotain muka-kulttuurista soopaa pihalle? Joo joo, Finlandia-palkinto tulossa jo. Buuhuu kun kaikilla muilla on niin Vitun paljon helpompaa ja niiden vanhemmat on hengissä ja jos eivät olekaan niin ne jotka ovat ainakin tykkäävät lapsistaan. Ja tämän synnyttäjä on se joka jäi henkiin. Ja muistuttaa varmaan nykyään jo tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=rHyaWh6onYw
Ja Olavi Uusivirta soi päässä, monettako viikkoa? Tömähtää kaaliin viimeistään siinä vaiheessa kun hipsii yöllä töistä kotiin.
Hei. Kirjoita vain, älä murehdi mitään kurjia muotoseikkoja. Kyllä sä osaat! Jos joskus julkaiset jonkun kirjan, ainakin mä haluan lukea sen, ehdottomasti. : ) Ja muista se, ettei moni “ihan oikea” kirjailija osaa käyttää pilkkuja ollenkaan (tai sitten ne jättää välimerkit pois ihan vaan tyylisyistä). ; )
Comment by Pieni Kissa — March 5, 2008 @ 1:33 pm
Moi! Kiva kuulla sinusta, olen ollut vähän huolissanikin.
Ja juuri pääsin sanomaan blogini lukijoiden joukkopaosta… Niin. Yhä enemmän olen sitä mieltä että pitäisi keskittyä vaan siihen sisältöön. Unohtaa kaikki kirjoittamisen kenttää rajoittavat säännökset ja antaa vaan mennä. Tällä on kyllä Hyvin Omituinen Tyyli kirjoittaa. Ehkä toteutan tuon blogijulkaisu -idean joku päivä. Kiitos kannustuksesta! 
Comment by imsosorry — March 5, 2008 @ 2:19 pm