It’s being this way since christmas day
Vihaan sitä että mulle soitetaan ns. pilari. Ei se ole minullekaan ilmaista.
Vihaan tätä tunnetta mikä tulee kun ei jaksa ajatella opintoja, kun alkaa itkeä kun näkee tentti-ilmoittautumislomakkeen.
Vihaan etten osaa vieläkään vaatia itselleni tilaa. Tulenko oppimaan sitä koskaan? Kuukausi mennyt, tuntuu että kaikki ahdistus, vitutus, masunnus ja pelko on vain sysätty syrjään odottamaan ja tilalle on tullut normiturtuneisuus.
Ja sekös se vasta ahistaa.
