Puolikuu ja pilvetön taivas
Mahtava näkymä keittön ikkunasta vaikka ydinkeskustassa ollaankin. Positiivisia asioita lapsuudesta.
1. isä - jos kerran tämä on ajattelija [viime perjantai] niin oli kyllä hänkin. Tukija, ymmärtäjä, tuumija. Älyllisesti tíettyjä rajoja, mutta niin meillä kaikilla. Ei sellainen Suuri Pyhimys kuten muiden mielissä kaikki edesmenneet. Täysi paskapää ja hullu tyranni tietyissä asioissa. Väkivaltainenkin. Laiha. Conehead. Ääliö joka teki monta kummallista [ja väärää] valintaa elämässään. Loppupeleissä pettynyt elämäänsä: suri paljon menettämiään asioita ja ihmisiä, kertoi että on onnellinen lapsistaan. Onnellinen siitä kun näkee meidän kehittyvän ja kasvavan. Onnellinen siitä kun olimme onnellisia tai iloisia [niissä puitteissa tapahtui aika harvoin mutta osasimme repiä riemua typeristä asioista]. Opetti monta tärkeää asiaa, toivottavasti myös minä hänelle. Ainakin prosenttilaskua. :O)
2. henkinen ja fyysinen väkivalta - opettanut monta asiaa. En kyllä vieläkään ymmärrä miten olen sen kaiken keskellä kasvanut näinkin selväpäiseksi ja suoraksi. Tiedän vahvasti mikä on oikein ja mikä väärin: elän sen mukaan ja ehkä vähän turhankin kärkevästi vaadin muitakin tekemään niin. En olisi mitä olen. Vaikka tämä on välillä todella vaikeaa, en haluaisi olla kukaan muukaan. Ainakaan koko ajan.
3. pieni ja nuori imsosorry - olen kiitollinen itselleni. Olen kyseenalaistanut kaiken aina. Olen väittänyt vastaan senkin uhalla että saan turpaani, huutoa ja itkua aikaiseksi. Jos Hän ei ollut vielä aikuinen niin siinä vaiheessa oli kun tämä oli kymmenen [joulu 1992]. Ja mielikuvitukseni on myös tosi jees.
4. isän sukulaiset - vaikka heistä on suhteellisen vähän jäljellä niin tämä on ainoastaan positiivinen asia.
5. päiväkirjani - kuka kertoisi minulle menneistä. Vahvistaisi etteivät muistoni ole kuvitelmaa. Ja kuka kertoisi siskolle millainen hän on ollut neljän vuoden iässä?
