[7.11.2003]
Sinä jumaloit rahaa
minulle riittäisi rakkaus
ei ruokaa materiaa riitoja
henkeviä keskusteluja yöllä
viinilasit hehkuen punaisina
viimeisen kynttilän valossa
paneudumme toisiimme
olemme yksi vahvempi
vahvoina yksilöinä
suutelemme tunteja
häveliäästi ja peläten aamua.
On aika unohtaa utopiat ja palata inhorealismiin.
Me olemme aina yksi. Yksin.
Muistan nuoruuden
lämmitimme toisiamme kolmen peiton alla
et vielä vihannut vartaloani, pidit persoonastani
olit kaunein tapaamani mies eikä rakastamiselleni näkynyt loppua.
Mitä tulee henkisen kuoleman jälkeen jos ruumis väsyy vasta myöhemmin?
