Iltaa
Pakko sanoa että viime yö muistutti taas liikaa niitä monia edellisiä. Uni tuli jossain vaiheessa viiden ja kuuden välillä, painajaisia, unia, heräämisiä, unia, heräämisiä ja haudasta nouseminen. Se kumma aikuisiän painajainen toistui taas: hampaat murenivat suuhun. Uni johtuu siitä että stressin iskiessä alan unissani purra leukoja yhteen. Hammaslääkäri testasi kerran tämän leukalihakset. Kiljahti että herranjumala, näistähän löytyy puruvoimaa, kylläpäs löytyykin.
Näin sentään GG:n, sepä positiivista. En aio pestä pyykkiä, aion siivota tämän paskaläävän joka huutaen muistuttaa minua päänsisäisestä sekamelskasta. Sellaisetkin pienet asiat kuin sähköpostien lähettäminen, verkkokurssille osallistuminen, työpaikkojen etsiminen ja jopa lehden luku ottavat voimille. Entisestä kovan luokan uutisnarkkarista on tullut tylsä joka suuntaan haahuilija. Ärsh.
Mutta nyt: annan itselleni tunnin aikaa. Katsotaan sitten mihin asti olen päässyt. Ta ta [for now]!
