Elämä väsyttää

Väsyttää niin perkuleesti. En uskalla mennä sänkyyn. Join loput viinipullosta mutta siitä on jo useampi tunti. Eli ei humalaa tai nukkumakaveria. Eli ei unta. Jos joskus saan tämän kaiken paskan pihalle itsestäni, menetänkö kykyni nähdä unia? Loppuvatko ne kokonaan? Sellaiset Unet saisivat loppuakin [ovat muuten suomeksi painajaisia, näin tälle opetettiin…] mutta entäs jos menetän myös ne unet, missä kuolleet tulevat vierailulle? En ole kyllä hetkeen nähnyt unta edesmenneistä. Ehkä siksi että näen liikaa Sellaisia Unia.

Siskon kanssa puhelimessa. Oli soitellut ennemmin tädin kanssa. Ja olen paska joka ei saa mitään aikaiseksi. En edes yhtä vitun sähköpostia saatana. Mutta mistä helvetistä siihen kirjoittaisin? Kun en voi tai halua kirjoittaa totuutta [eli sitä että pään tonginta aloitetaan ensi viikolla ja muuten vain hengailen neljän seinän sisällä ja jos täältä jonnekin lähden niin viinaa hakemaan] mutta valehdellakaan en viitsisi. Ja olisihan se varmasti kiva jos siellä olisi sähköposti odottamassa MUTTA MÄ KÄYN NYT NIIN VITUN HEIKOILLA ETTÄ SE ON OHUEMPI KUIN JÄÄN PAKSUUS SAIMAALLA HEINÄKUUSSA AHDISTUN VAATIMUKSISTA JA TÄSTÄ SYYLLISYYDEN TUNTEESTA JA PANIIKKIKOHTAUS…

Ja sisko oli kertonut että nukun todella huonosti, että olen vain vähän väsynyt ja niin edelleen…enkä tietenkään kerro siskolle miten vakavasti asiat ovat. Enkä kerro mitä olen eilen tehnyt, miksi oloni oli hetken kiva. Jos sille tielle ns. lähden [vai olenko lähtenyt jo, olenko menossa ja kuinka kaukana: ehkä olen menossa mutta vasta harjoitteluvaiheessa] niin sitten ollaan keltaisessa nesteessä. Toisaalta. Olen ehkä sen verran perfektionisti, neuroottinen ja kontrollifriikki ettei tästä siihen olisikaan.

Ja minulla oli hauskaa eilen. Miksi Hauska tarkoittaa tämän elämässä toista ihmistä? Tai sen toisen ihmisen elämää? Miksi tällä on pakottava tarve olla joku aivan muu kuin oma itsensä? Miten tuosta vaivasta pääsee eroon? Ja mikä pahinta: haluaisin olla edes hetken julkimo. Saisi edes hetkeksi ihmiset kiinnostumaan itsestään. Valheellista huolenpitoa…

Pakko hommata alkavalla viikolla töitä. En halua enää vastuullista toimistohommaa. Haluan yksinäisen työn missä minun ei tarvitse ajatella mitään. Rahaa on vielä tämän kuun ruokaan, laskuihin ja seuraavaan vuokraan, mutta sitten loppuu…enkä kertonut siskolle. En tietenkään. Sillä murheita omasta takaa. Lähettää laskun tälle. Lupasin jo ajat sitten ja lupaukset pidän.