Anteeksi anteeksi anteeksi
Älkää olko vihaisia. En voi sille mitään että olen tällainen. Aamu on helvetistä, muttei aivan niin sen syvyyksistä kuin eilinen yö. Jo nyt tuntuu että kaikki ovat vihaisia tälle. Anteeksi. Samalla järki sanoo etten ole voinut suututtaa ketään koska olen istunut neljän seinän sisällä. Mutta jos Hän on vihainen minulle kun en ehtinyt vastata puhelimeen? Tuskin…
Fyysisiä juttuja on ilmennyt kaksi. Itsensä nipistely [vanha tuttu jo vuosien takaa] ja se, että päässä "pyörii" jos laittaa silmät kiinni [jälleen yksi erittäin hyvä syy olla nukkumatta], luultavasti väsymyksen piikkiin. Seuraavassa kuvaus tältä aamulta.
"Päässä pyörii taas. Kuin aivot muuttaisivat itseään. Tekisivät seittiä joka sulkee minut joku päivä pois itsestäni. Ehkä siihen yleiseen naistenvessaan josta olen nähnyt toistuvasti unta viime yönä? Ehkä tähän asuntoon? Ehkä tähän taloon missä en perkele sentään opi varmaan koskaan nukkumaan saati sitten nukkumaan ilman unia tai heräämättä joka vitun ääneen. Joku pariskunta tuli eilen neljän jälkeen elämällä kotiin. Olisin yhtä rohkea."
Viime yönä kukaan ei pelastanut tätä? Kun tässä viime aikoina toistuvana teemana on ollut tuo "prince to the rescue". Hö. Naurettavaa. En halua ketään. Olen tappanut riittävän monta ihmistä elämäni aikana [huomatkaa narsistinen itsekeskeisyys: tottakai Minä olen ylhäisyydessäni niin tärkeä, voimakas ja mahtava että minulla on valta pilata ihmiset sekä heidän elämänsä]. Koska tämä itsesättiminen loppuu? Ei koskaan? En varmaan osaa elää ilman sitä. Kuten en ilman silmälaseja tai iho-ongelmaa. Unissa oli kyllä mies/miehiä/ihmisiä, mutta en tullut pelastetuksi. Tai eihän tätä ole kukaan pystynyt pelastamaan mutta tällä kertaa kukaan ei yrittänytkään. Laonnutta viljaa…
Vuoden ensimmäiseen luentoon 43 minuuttia. Jännittää. Otan lääkettä.
***
Nukuin viime yönä kaksi ja puoli tuntia! Wau!
