Hetkinen
Olen miettinyt itseäni viimeisen viikon. Sitä millainen nainen olen. Olenko lainkaan nainen. Millaisen kumppanin tarvitsen, millaisiin ihmisiin ihastun. Miten nopeasti ihastukseni menevät ohi. Ehkä tämä tilanne onkin hyvä. Että meillä on ollut aikaa tutustua toisiimme ihmisinä. Toisessa maassa asuva tätinikin nauroi tilanteelleni. Yllättävän hyvin he ymmärtävät vaikka vanhoja ovatkin.
Olen miettinyt sinua. Näinä öinä kun makasin siinä vinkuvassa talossa. Kuuntelin kummituksia joita luvattiin, mutta joita ei ollutkaan. Liian monta kaupunkilaista laitetaan liian tylsiin olosuhteisiin. Sitä miten vaikeaa tämä on. Vieläkin. Että viimeisen vuoden ajan olemme opetelleen tutustumaan toisiimme: kaksin. Että vasta pari kuukautta sitten pudotit pommin. Että jos sinulla on vaikeaa, ei tämä ole minullekaan sitä helpointa sopeutumista. Nähdä yhtäkkiä ystävässään piirteitä joita ei ollut koskaan kuvitellut olevan olemassa. Ehkä sinä olit? Minä en. Olen naivi pikku tyttö omassa absurdissa maailmassaan.
Mitä teimme viikko sitten.
Miten paljon ystäväsi tietää tästä tuttavapiirin skandaalista.
Miten hyvältä tunnut: onko se pitkää yksinäisyyttä vai todellista?
Viime yö meni tuskassa. Näin unta että uusi yliopistoni oli ottanut käyttöön maailmalla käytetyn mallin: jos et pääse tenttiä läpi, turha enää edes yrittää. Heräsin hikeen. Ihmekös tuo. En ole tajunnut edes ilmoittautua tentteihin [ajoissa] kun syksy on mennyt kaaoksessa. Vasta viime viikolla tajusin että olen asunut täällä jo neljä kuukautta. Mitä helvettiä? Minne aika on mennyt?
Soundtrack: At my most beautiful/R.E.M.
