Ja kotona taas
Ei mulla oikeasti ole krapula. Poltin eilen vain niin paljon tupakkaa [kyllä! 13 meni] että tukka on vieläkin sekaisin. Mitä teen kotona? Alkoi ottaa päähän entinen kotikaupunki. Torin laidalla yksi ainoa kahvila. Ehdin kahvikupin kanssa pöytään niin näin jo entisen työkaverin, entisen työpaikan auton, asiakaskohteen henkilökuntaa…kaiken lisäksi jotkut juntit tunnistivat mut sisään tullessani siskoni siskoksi ja puhuivat siitä sekä "maanläheisestä" pukeutumisestani hyvin avoimesti ja kuuluvasti. Ja voi sissos siellä tuulee. Ei mitään pientä puhuria silloin tällöin vaan koko ajan. Ihan koko ajan. Muistelee niitä kesiä kun suunniteltiin piknikkia puistoon. Heinäkuun helteillä sais olla villatakki päällä.
Eli näistä ja monista muista seikoista johtuen tulin illalla takaisin kotiin. Ja olen lähdössä takaisin Toiseen kaupunkiin huomenna. Järkevää: ehdottomasti. Naisen pitää tehdä mitä tulee pitääkseen päänsä kunnossa. Eilinen ilta auttoi. Ei parane enää mennä baariin, nyt kaksi niin hyvää iltaa alla että sen kolmannen täytyy olla totaalikatastrofi. Siis ei peräkkäisiä iltoja vaan viime lauantai ja eilinen. Ja tulihan selvitettyä asioita. Kyllä. Olimme kaatamassa olutta ihastukseni kanssa. Mitä siitä kertoa: asioista puhuttiin.
On se kyllä kumma. Miten kukaan voi pitää minusta? Hassu olo. Hyvin kummallinen. Vaikeat ihmiset on kivoja. Ne on vittumaisia, raivostuttavia, ärsyttäviä, rakastettavia ja ennen kaikkea: hyvin haasteellisia. Ja miettikääpäs sitä kun muutama tällainen erittäin vaikea ihminen lyödään samaan läjään? Ja annetaan niille vielä alkoholia? Ja musiikkia [kaikkien vaikeiden ihmisten lemppari väittelyaihe vaikka kaikilla olisikin lähes tulkoon sama maku –> aina löytyy rosoja, jos ei löydy, niitä tehdään!]? Eihän siitä voi seurata kuin huutoa ja pöydillä tanssimista? Hemmetti oli kivaa.
Iloisia asioita lisää. Sain entiseltä poikaystävältäni joulukortin. Olin liikuttunut.
Soundtrack: In Time (the Best of 1988-2003)/R.E.M.
